Rakas Päiwäkirja,

anteeks ko mää oon näin laimillyäny sua. Mullonnollu kiireitä. Mun on täytynny kääntää kylijeltä kylijelle ja siinä välisä ehtii viel sorottaanki. Eio helppoo mun elämä, eio.

Me on nyt jouvuttu nukkuun aitasa. Mamma on mielestään niin hotti tamma, että se muka paistuu täälä sisälä sen omasa pilttuusa. (Mä kyl ottasin vertailukohteex ennemminki jonku hyvinsyöneen ponin...)

Enivei, tässon se hankaluus, ett mamma yrittää koko ajan ylittää sen reviirin sielä isosa sängysä misä me aitasa nukutaan. Peruskaavan mukaanhan Mulle ja Ansalle on 3/4 parisängyn tilavuuesta, ja mammalle loput. Mut mamma tahtoo piehtaroimaan siihem malliin ettei tää riitä. Me on koitettu Ansan kaa morsettaa kaasulla, ett pysy ny pläntilläs. Mutt ei. Ja sitteko mamma alako morsettaa takas, huomaa ettei se yhtään tajuu etikettii. Ei meinaan tarttis meikeläistä pelkillä issoila kirijaimilla päin naamaa morsettaa, sano.

Onneks tänä aamuna Ansa otti vähä revanssii ja mottas mammaa tassulla suoraan silimään. Sen on varmaan kiva lähtä ens viikolla sinne kokkoukseen silimä mustana ja koittaa selittää, jotta perheväkivaltaahan tää vaan... perheväkivaltaa.

Terveisin, La Armi

Tuhma - tuhmempi - Ansis

Moro!

Mullon ollu salasana hukasa täsä muutaman viikkoo. Jospa tästä taasen pikkuhiljaa muistuis rutiinit mieleen...

Meillon tilanne as usual. Viime viikolla mää ottiin mamman parsakaalit hellalta ja söin. Eilen tuli ajettuu naapurin kissa puuhun ja sielä se on vieläki. Mamma meinas ett mein tarttee tänään lähtä muuvalle käymään, jotta saavat houkuteltuu sen puusta alas. Vettäki satelee välillä ja harakat kiusaa kissaraasuu.

Ansa on ollu aikas raivostuttava. Tuhma, mä sanosin. Huoh!

Terveisin, La Armi