Mun sohovalla oli viimme yönä melekosta pemmikaanii.
Mamma siis päätti nukkua sohovalla, kun Simppa on kipiänä. No, Ansahan voi millään nukkua muuvalla ko mamman jalloisa taikka sitte tyynyllä selällään rellottaen. Siinä vaiheesa, ko sitte Simppakin päätti ängetä sekaan, mä aattelin että voi tsiisys! Hitsit vaan ko mää en löytänny mun kameraa, niin oisitte nähäny miten tiukkaan lihhaa voi pakata. Tai siis läscii - niiltä osin kuin mammasta on kyse. Mutt siis mahtu ne.
Terveisin, La Armi
29. maaliskuuta 2008
25. maaliskuuta 2008
Puuta ja heinää
Voinks mä Pirjo muuttaa takas kotiin? Voinks mä lähtä tuleen jo?!
Mut on hyljätty!!! Mamma eioo pitänny mua maailmankaikkeuren keksipisteenä ainakaan miljoonaan vuoteen!
Tää kaikki alko sunnuntaina. Siis pyhänä, ja sillonko me ollaan mummulasa jossain jumalanseläntakana. Simppa sairastu. Se ykää ja ykää ja ykää. Ja on kipee ja ykää. Mamma meinaa ett pitääx lähtä Lieksaan päivystykseen jonnekki muutaman sadan kilsan päähän yötä vaste, mutt ei se sitte lähtenny.
Maanantaipääsiäisaamuna me sitte lähettiin melkein kesken mun aamukakan ajaan Ouluun. Mamma lykkäs mut, Ansat ja halkokuorman Ekille, ja painu Simpan kaa meneen. Ne on taattu tehny jotain hirmu kivaa, koska ne viipy monta ja monta tuntii!
Simppa siis oli leikattu. Melekeen nelijä tuntia kuulema. Sen suolet nostetty pöyvvälle, auottu, ja sieltä otettu isoja kimpaleita lahua puuta, lahua puuta ja lahua puuta. Sekä heinää. Sekä sellanen tintin rasvapötkön muovikuoren pää metallikoristein ja naruin. Ja yks maustepippuri. Mamma tosin sanoo ett hyvä ko leikattiin, ko se ohutsuoli oli ollu jo yhestä kohtaa rikkiki. Se kuulemma on paha juttu. Ja koko tään operatsioonin ajan mamma oli ollu sen lekurin haittona: töpöttänny veriä vähemmäks, siirrelly suolia, vahtannu tippaa, ruutannu anesteettia. On voinu olla lekurilla kestämistä. Mä nimittäin satun tietään, ett toi vellihousu oo koskaan minkäänlaista leikkausta ennen nähänykkään!
Illalla ne sitte tuli takaste, ja meki päästiin Ekin luota kotio. Koko viime yö ja tänään on sitt ollu yhtä Simppaa. Simppaan ei saa koskee! Simppaa houkutellaan et se jois - kunhan ei liikaa ko sitte lentää yrjö. Simppaan piikitetään teemuu. Simppaa viijään Akuuttiin tippaan ja meidät Ansan kaa unohetaan tänne kokonaan. Tai ainaki melkein. Ja sitt ko Simppa tulee kotiin, niin Simpalle petiä. Simpalle sitä, Simpalle tätä.
Niettä mää taidan ottaa pari postimerkkii mamman piironginlaatikosta ja alkaa tuleen. Pistäs Pirjo lihapadat tulelle - mä lähen ny!
Terveisin, La Armi
Mut on hyljätty!!! Mamma eioo pitänny mua maailmankaikkeuren keksipisteenä ainakaan miljoonaan vuoteen!
Tää kaikki alko sunnuntaina. Siis pyhänä, ja sillonko me ollaan mummulasa jossain jumalanseläntakana. Simppa sairastu. Se ykää ja ykää ja ykää. Ja on kipee ja ykää. Mamma meinaa ett pitääx lähtä Lieksaan päivystykseen jonnekki muutaman sadan kilsan päähän yötä vaste, mutt ei se sitte lähtenny.
Maanantaipääsiäisaamuna me sitte lähettiin melkein kesken mun aamukakan ajaan Ouluun. Mamma lykkäs mut, Ansat ja halkokuorman Ekille, ja painu Simpan kaa meneen. Ne on taattu tehny jotain hirmu kivaa, koska ne viipy monta ja monta tuntii!
Simppa siis oli leikattu. Melekeen nelijä tuntia kuulema. Sen suolet nostetty pöyvvälle, auottu, ja sieltä otettu isoja kimpaleita lahua puuta, lahua puuta ja lahua puuta. Sekä heinää. Sekä sellanen tintin rasvapötkön muovikuoren pää metallikoristein ja naruin. Ja yks maustepippuri. Mamma tosin sanoo ett hyvä ko leikattiin, ko se ohutsuoli oli ollu jo yhestä kohtaa rikkiki. Se kuulemma on paha juttu. Ja koko tään operatsioonin ajan mamma oli ollu sen lekurin haittona: töpöttänny veriä vähemmäks, siirrelly suolia, vahtannu tippaa, ruutannu anesteettia. On voinu olla lekurilla kestämistä. Mä nimittäin satun tietään, ett toi vellihousu oo koskaan minkäänlaista leikkausta ennen nähänykkään!
Illalla ne sitte tuli takaste, ja meki päästiin Ekin luota kotio. Koko viime yö ja tänään on sitt ollu yhtä Simppaa. Simppaan ei saa koskee! Simppaa houkutellaan et se jois - kunhan ei liikaa ko sitte lentää yrjö. Simppaan piikitetään teemuu. Simppaa viijään Akuuttiin tippaan ja meidät Ansan kaa unohetaan tänne kokonaan. Tai ainaki melkein. Ja sitt ko Simppa tulee kotiin, niin Simpalle petiä. Simpalle sitä, Simpalle tätä.
Niettä mää taidan ottaa pari postimerkkii mamman piironginlaatikosta ja alkaa tuleen. Pistäs Pirjo lihapadat tulelle - mä lähen ny!
Terveisin, La Armi
18. maaliskuuta 2008
Maineensa veroinen
Yks täti oli tännään kaupasa sanonnu mammalle, jotta kaikki rotvailerit on hirveitä raatelukoirii ja tappajii. K-a-i-k-k-i! Kaikki. Siis mäkinkö?! Ja ett ne pitäis sentähhen lakisääteisesti lopettaa.
Mä en ihan varmana tiä, mitä se lopettaminen tarkottaa. Mutt mä luulen, ett se on sitä, ett ensin pistetään lihoiks ja sitte krillataan. Krillaaminen on mun mielestä tosi kivaa - varsinkin makkaran, mut kyjyksetkin käy. Etenki sit sillain, jos Jartsa tai Hexa tai joku heittää mulle pallua sillä välin ko rilli lämpiää. Jotenka ei mulloo mitään sitä vastaan jos tää lopetus tulis rotvailereillekki lakisääteisex.
Mut mitä siihen hirveeseen raatelijuuteen tulee, niin mäki olen kyl koittannu olla tänään maineeni veroinen jos kerta k-a-i-k-k-i muutki rotvailerit on. Joo siis ei, mää en oo koskennu L&T:n jätciin, vaikk ne kävi taas tänä aamuna koluamasa. Ne mää oisin vaan syöny, mikä on kyl Ihan Eri Asia ko raateleminen! Mutt olen mää raadellukki: nimittäin mamman pannunalusen sil välin ko mamma oli töisä. Se alunen on - tai siis oli - korkkii tai jotain... Se on aika heikosa hapesa ny.
Joo, ja kyl toi raateluteoria taitaa olla ihan tosi. Ainaski toi pentu seuraa mun tassunjälisä, mutt siittä tosin, kuin mallikkaasti, voidaan olla montaa mieltä. Se on näemmä asken ottannu mamman patakinttaan käsittelyyn. ...aika säälittävää touhuu...
Sano,
La Armi
Mä en ihan varmana tiä, mitä se lopettaminen tarkottaa. Mutt mä luulen, ett se on sitä, ett ensin pistetään lihoiks ja sitte krillataan. Krillaaminen on mun mielestä tosi kivaa - varsinkin makkaran, mut kyjyksetkin käy. Etenki sit sillain, jos Jartsa tai Hexa tai joku heittää mulle pallua sillä välin ko rilli lämpiää. Jotenka ei mulloo mitään sitä vastaan jos tää lopetus tulis rotvailereillekki lakisääteisex.
Mut mitä siihen hirveeseen raatelijuuteen tulee, niin mäki olen kyl koittannu olla tänään maineeni veroinen jos kerta k-a-i-k-k-i muutki rotvailerit on. Joo siis ei, mää en oo koskennu L&T:n jätciin, vaikk ne kävi taas tänä aamuna koluamasa. Ne mää oisin vaan syöny, mikä on kyl Ihan Eri Asia ko raateleminen! Mutt olen mää raadellukki: nimittäin mamman pannunalusen sil välin ko mamma oli töisä. Se alunen on - tai siis oli - korkkii tai jotain... Se on aika heikosa hapesa ny.
Joo, ja kyl toi raateluteoria taitaa olla ihan tosi. Ainaski toi pentu seuraa mun tassunjälisä, mutt siittä tosin, kuin mallikkaasti, voidaan olla montaa mieltä. Se on näemmä asken ottannu mamman patakinttaan käsittelyyn. ...aika säälittävää touhuu...
Sano,
La Armi
14. maaliskuuta 2008
Parempi kuin
Okei.
Kellekään suomalaiselle ei liene enää uusi tieto, että Susan on parempi kuin uuniperuna. Mutta tiättexte, mikä on vielä parempaa.... Mä voin kertoo.
Sanna.
Siis Sanna on jopa parempi kuin hevosenkakka. Sanoo Simppa. Siis täähän menee näin. Me oltiin tänään irtolenkillä koko jengi Annalankankaala. Ja sielähän sitä on. Jes. Kakkaa. Niin palijo ko kehtaa ahamia. Mutt tään tänään puheena olevan tilanteen mä nään silimieni eesä niinko jonku valakokankaan.. vilistämäsä tosa...
Simpax ottaa ja alkaa ahamiin kakkaa. Me muut mennään jo kauvvempana. Mamma yritti kuttuu Simppaa jo sieltä kauvemaa, ja käytti vaikka mitkä sanat jotta se ois tullu. Mutta ei. Kunnes mamma keksi. Se huusi jotta: "Sannakaan ei tykkää jos sä syöt hevosenkakkaa."
Mä näin sen ilimeen, ko Simpan pää nousi siittä hevosenkakkakasasta. "Sanna - - -!" Jumaliste. Toiselta puolelta leukaa tippu yks kikkare, toiselta toinen, ko Simppa nosti päänsä ylös ja tajus tilanteen. Ou mai gaad - jos Sanna ei tykkääkkään. Klumps!!! Mää näkkiin, ko ainaki toisesta suupielestä tippuu palannen hepankakaa. Ai Stana. No en määä siiiiiiiiiiiiiiiitttttte....
Kipitikipitikipitipitiklopitiklopiti mamman luo.
Ett sillain.
Terveisin, La Armi
Kellekään suomalaiselle ei liene enää uusi tieto, että Susan on parempi kuin uuniperuna. Mutta tiättexte, mikä on vielä parempaa.... Mä voin kertoo.
Sanna.
Siis Sanna on jopa parempi kuin hevosenkakka. Sanoo Simppa. Siis täähän menee näin. Me oltiin tänään irtolenkillä koko jengi Annalankankaala. Ja sielähän sitä on. Jes. Kakkaa. Niin palijo ko kehtaa ahamia. Mutt tään tänään puheena olevan tilanteen mä nään silimieni eesä niinko jonku valakokankaan.. vilistämäsä tosa...
Simpax ottaa ja alkaa ahamiin kakkaa. Me muut mennään jo kauvvempana. Mamma yritti kuttuu Simppaa jo sieltä kauvemaa, ja käytti vaikka mitkä sanat jotta se ois tullu. Mutta ei. Kunnes mamma keksi. Se huusi jotta: "Sannakaan ei tykkää jos sä syöt hevosenkakkaa."
Mä näin sen ilimeen, ko Simpan pää nousi siittä hevosenkakkakasasta. "Sanna - - -!" Jumaliste. Toiselta puolelta leukaa tippu yks kikkare, toiselta toinen, ko Simppa nosti päänsä ylös ja tajus tilanteen. Ou mai gaad - jos Sanna ei tykkääkkään. Klumps!!! Mää näkkiin, ko ainaki toisesta suupielestä tippuu palannen hepankakaa. Ai Stana. No en määä siiiiiiiiiiiiiiiitttttte....
Kipitikipitikipitipitiklopitiklopiti mamman luo.
Ett sillain.
Terveisin, La Armi
10. maaliskuuta 2008
Harijottelua
Me lähettiin aamulenkille ja mamma laitto Ansan varmuuskarsseriin. Paitsi, ett se ovi ei ollu tullu kunnola kiini. Saldo: 1 syöty tiskiharja. Laimeeta... mä olisin kyenny palijo parempaan. Pari kännykkääki pöydälä tyrkylä... Tol kakaral on vielä oppimista!
Terveisin, La Armi
Terveisin, La Armi
8. maaliskuuta 2008
Huoh!
Ansallon ripuli. Mammalla ja. Simppa kakoo ja yrjöö. Vissiin se on syöny taas jotain outoo. Arvatkaas onko tosi vidun kiva kattoo tätä tälläst porukkaa täälä?!
Tule apuun, Anja!!!
Terveisin, La Armi
Tule apuun, Anja!!!
Terveisin, La Armi
6. maaliskuuta 2008
Ziiiwous
Mamma sanoo nyt, ett se voi laittaa Nixi-Birccaan ainaki yhen ehotuxen: - Mitenkä takan eessä oleva kuparipelti saahaan kiiltäväx? Laitetaan siihen pikkukoiran pissaa tunnix-kahex ja sitte luuttutaan poies. Jopas kiiltää kupari, ou jeah!
Terveisin, La Armi
Terveisin, La Armi
3. maaliskuuta 2008
HP-dieetti
Me kaikki (paitsi mamma) syötiin eilen irtomettälenkilä niin palijo hevosenkakkaa ko laki sallii. Tai ehkä vähä enemmänki, koska mulle ainaki tuli sitt tänä aamuna jo ihan huono olo. Ja laatta lens. Eipä siinn muutako mamma siivoomaan hevosenkakkaoksennusta... Se hyvä puoli täst dieetistä kans on, ett vatsa toimii. Toi kakaraki on tehny jo ainaki viis läjää yön ja aamun aikana - osan matolle tietty.
Nyt seuraavax mä aion täydentää tätä mun dieettii sellasella raw fat & bones -osiolla. Nimittäin jos mun laskelmat pitää paikkaansa, niin huomisaamuna tulee taas L&T:n pojat kolisteleen. Ja tällä kertaa mä en aio myöhästyy...
Terveisin, La Armi
Nyt seuraavax mä aion täydentää tätä mun dieettii sellasella raw fat & bones -osiolla. Nimittäin jos mun laskelmat pitää paikkaansa, niin huomisaamuna tulee taas L&T:n pojat kolisteleen. Ja tällä kertaa mä en aio myöhästyy...
Terveisin, La Armi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)