Mämmi yli laidan!

...narikasta pääsiäistä ja kevätki tulloo!

Täsä viikolla on ollu pientä läjäonkelmaa. Kunnan rattorimies kävi näjes vääntää melekos ison läjän toho meijjän kujan päähän. Siittä vieri sitä valakeeta ainetta meijän aijjanki yli. Sikäli kätevää, ett mun tarttee vaan kävellä rinnettä pitkin ylös aijjan toiselle puolelle - ja eiko naapurin mirrin perrään!

On meilä ollu sohojuaki. Eilettäin mä läksin mun autolla (mamma oli kuskina) hakeen mun Wexuu onnikalta. Eiköhän saanu mamma pakitettuu sillain - ihan siinnä meijjän ajotielä siis - jotta mun Tojota mahhaansa myöte sohojosa. Ja nalakisa ko Simppa sanoko misä... Ei siinä muu sitte auttannu, ko naapurin Eskua raktorilla hättiin (sillä on ne mirrit joitton kiva ajattaa). Nippanappa sai meijät nyjittyy irtti siittä. En mää mittään muuten vihijaile, mutt kantsiskohan mamman vielä tota elopainoo vähä rajottaa...

Tänään sitt täsä iltamasa mamma laittaan herkkuruakaa ittelleen ja Wexulle. Kaikki se kärtsä... kaikki se viattoman karitsan haisu ko mamma paistaa.... ja kaikki se kattamine ja pynttäämine ja mun Wexulle lällyttämine... Etovaa! Kerta kaikkiaan etovaa!!!

Siin kävi sitt sillain, ett ko mamma ja Wexu alko syömään, niin mää voin pahhoin... Ja kaikki se mämmi, jota mää olliin aamulenksulla kaviouralta huolellisesti ahaminnu, tuli ulos. Tai ylös - ja sitte alas. Tai no joka tappauksesa siis yli laijjan mamman matolle (melekeen puhtaalle, mamma huomauttaa). Siihen jääkaapin etteen, melekeen ruokapöyvän viereen tähtäsin.

Terveisin, La Armi

P.S. Mamma marisee, ett se vihiriä väri ei lähe siittä maton valakiasta raijjasta, mihinkä mää hualellisesti ne mämmit osutin.