27. huhtikuuta 2009

Kotiin laitokselta

Mää tulliin tännään kottiin synnytyslaitokselta. Mamma tosin väittää, ett mää missään synnärillä oo ollu, vaan ihan vaan Elläinkojilla. Mutt koska mulla todistettavasti on nyt vauvva, jonka mää löyttiin sieltä vauvvalan lattialta (ja josta mamma sano etten mää muka sais ottaa sitä ko se muka mamman mielestä ei ois mun, mutt josta Tarja sano ett kyl mä saan sen ottaa ko se on mun itte synnyttämäki!!!).

Mää oon nytsit koko illan esitelly mun vauvvaa kaikille halukkaille ja ei-halukkaille. Näättehän te tästki stäki kuvast, miten hyvin mun lapsi imee tissii. Mä vetoon: kertokaa ny mammalle ett lakkais höpöttämästä ja antais *mun* pitää tästä lastenhoitopuolesta huoalen.




Terveisin, La Armi

21. huhtikuuta 2009

Tillikkaa

Mamma sano, ett se aikoo nyt laittaa meille sähköö munille.

Tää johtuu siittä, että viimesen viikon sisälä Ansa on kaks kertaa löytynny aijjan väärältä puolelta. Tänä aamunaki se hitsin kana oli kuopsuttamasa naapurin lintulauvvan alustaa. Sen Risterin, joka suuttui kissanpennuista ja katkas kännipäissään pihlajasa. Mun tupareisa olleet tietää.

No enivei. Mun tonttiahan on jo pari kesää kiertänny aidan alareunaa sellanen viismillisest rautalangast väännetty piikkilanka. Mamma on hankkinnu sen ihan Saksasta asti, sieltä mistä rotovaileritki on. Jostain Dachausta. Ja siinä piikkilangasa, jonka piikit mamma monta kertaa kesäsä aina terottaa, kulukee sähkö. Joku tuhat volttia. Sitteko jos yrittää ascarrellapascarrella aitaverkkoon reicää, tai mennä portin ali niinko Ansa tekkee, niin tullee aika ikävästi tillikkaa kirsulle. Jotta sikäli.

Terveisin, La Armi

P.S. On se Ansa taas onnistunnu avvaamaan häkkisäki. Koko seinä levälleen ja tihutöihin!!!

18. huhtikuuta 2009

Akkakasa

Mamma ei saanu aamuyöstä enää nukuttuu, joten se kömpi kammarin lattialle saamaan meiltä vierihoitoo. No Simppahan tietty ekkana siinä, mut se sai lähtärit, kun se yritti puoliväkiste punkaa mamman peiton alle ja tunkee kylymää kirsuaan mamman tissivakoon. Ansa ja mä otettiin siittä sitte tilanne hallintaan. Aika lailla me siinä sitte retkotettiinki, koko tän kommuunin akat yhesä läjäsä. Oltiin vierekkäin ja limittäin ja lomittain ja vähä päällekkäinki, rellotettiin massukarvat joko vähempi tahi ylleesä enempi kohti kattua.

Terveisin, La Armi

17. huhtikuuta 2009

Huippumalli hausa

Mamma on ollu oxennuspascannustauisa. Aika kökköö. Nyt tänään aamula sen pittäis sitte olla valokuvvauksellisesa kunnosa, ko siittä otetaan kuva yhteen lehteen mihin sen on menny kirijottaan.

Vois olla paree, jos MÄ poseeraisin siinn kuvasa.

Terveisin, La Armi

11. huhtikuuta 2009

Maili

Mä tiedotan, ett mä olen ottannu käyttöön uuden mailiosotteen. Se on etunimi.sukunimi (ät) gmail.com. Siis ei kirjoteta "etunimi.sukunimi" vaan siis armi.kallinen. Tajuuttehante?! Sinne voi laittaa mulle ihailijapostii, infoo, kuvii ja kaikkee kivaa.

Sitt mä kohta lähden reenaan. Siittäki tulee aika palijo mailei. Mamman tojotan mittariin nääs.

Terveisin, La Armi

5. huhtikuuta 2009

Lögö

Mää olen tän päivää makoillu mun petillä, jonka mää siirsin vähä lähemmäs takkatulta. Ja mamma laitto mulle mun punasen leesepeiton pääle. Siinn mää olen sitte lögönny ja nauttinnu takkatulen loisteest.

No, käytiin me kuiteski tänä aamuna puolentoista kilsan - eikäko siis, puolentoista tunnin lenksulla koko påppoo. Melkein ekkana me saatiin olla irti. Ja pascottiin. Mutt sitte mamma sano: "Kuulkaapa! Nyt meijjän pittää ottaa ne koirat kiini. Jotta ei tuu sanomista. Katoppa ko tuossa on tie." Mä jo tiijän mitä tää litania tarkottaa, ja Simppa ja toi rääpälekki sen joskus ymmärtää. Mutt kun ne näkee kuin hyvää karkkia mää saan ko mää annan kiinni, niin kyl ne sitte ittekki yleensä tulee. Paitsi sillon, jos on ältsin herkkuu hevosenkakkaa tai IP:tä ulottuvilla...

Me mentiin sitt piuhoissa Häyrysenniemee kohti. Sit siinä yhesä kohasa tuli vastaan ykx pikku karvaturri ihan irrallaan meitä kohti. Eikä mamman pölijäke huomannu sitä, me huomattiin ensin. Niinhän siinn sitt kävi, ett mammalta lipesi ote, ja me kaikki kolme haukkana sen yhäti meitä päin tulevan räppänän kimppuun.

Mamma sanoo, ett se näki jo koko elämäsä vilistävän viliminauhana silimiensä ohite. Ja että se näki myös ne iltapäivälehtien otsikot.

Mutt miten kävi?! Meitän hurjien rotovailereitten käsittelysä lamppuharjalle?

Ko mamma ehti sitte hätiin, niin mitä me tehtiin? Me haisteltiin ja heilutettiin häntää. Kaikki kolome sen ympärilä, yks haistelee hännän alta, yks tekee tavarantarkistusta ja nuålee ko jotain löyty, yks haistelee kuonooo ja korvia. Oli se tyyppi kyl kieltämättä vähä hämis ko me tutkittiin se. Mutt sitte mamma sai taas meijjän piuhat kässiin, ja meijjän piti jatkaa matkaa.

Sitt viel loppulenkistä mamma aatteli, että kierretään yx mutka, misä me saahaan olla irtohömpällä ja joka kelekanjäläki yhtyy hiittisuoraan. Mutta mitä... Siinä lähtöpaikasta vähä etiäppäin seisoo äijjä jäniskoiran kansa. Sehän on vanaha tottuus, jotta jäniskoira on heti poron jäläkeen Suomen tyhymin elläin. Mutt sitä mää vaan ihmettelen, ett onks sitte jäniskoiran omistajillekki lähtötasovaatimuksena ÄO -300?! Kattokaas ko me piuhasa oltiin siinä polun alusa. Ja se äijjjä kymmenkuta metrin pääsä jänörisä kansa. Ne siinnnnä vaan seiso. Vaikka ne näki meijjät ja arvas jotta ollaan sieltä kautta tulosa. Me ootetaan ja ootetaan. Äijjä vaan jököttää siinä. Minkä tähen se ei ois voinu siirtyä sen verta, ett me olis päästy siitä vaikka hihinasa ohi. Ko se ei ollu edes sen lähelä olevan mökin äijjä - se me on nähty ja rapsutettu sen verran monta kertaa ett kyl me se tunnetaan. Siittä reitiltä kulukee palijo koiria, jotenka ei siittä oo kiini. Mää luulen, ett se tyyppi oli yksinkertasesti PÖLIJÄ!

Terveisin, La Armi