Mamma pesi eilen autonki. Tää on sikäli huomionarvonen seikka, ett viimeksi se on pessy autoo ehkä joskus pari-kolme vuotta sitte, tai silleen. Mua ainaski hävettää alvariinsa kuin pascasella autolla mamma meitä kuskaa. Ja nytki sitte se pesee ja pesee ja mua käskyttää ihan turhaan: "Armi käy pienentään sitä hanaa!" tai "Armi, käy ny vääntään paineet täysille!". Vitjat, mähän en tollasiin likasiin hommiin tassuuni pistä! Ja ko sitt sillä oli autosamppoo loppu, niin se pesi fairylla sen auton. Arvakkaa mikä vaahto meillon vellonnu pitkin pihaa?! Tsiisys! No mut on se sentäs vähä parempi toi kaara ny... vaikkei se mun vanahaa volovoo voitakkaan!
Terveisin, La Armi
29. kesäkuuta 2008
Petipuuhia
Me on nyt kohta pari viikkoo nukuttu tuola ulukohuoneesa. Ei sillä, että meilä koirat päättäis petin paikkaa (ja kaapeista mä viis veisaan - mehän on mamman kaa tultu ulos jo!). Paitti toissailtana. Mamma alko mamoileen ett me ei mentäis nukkuun tonne navettaan, ko oli niin kostiaa ja +10C mittarisa. Ja sielä kesähuoneesahan on käytännösä saman verran ko ulukona, paitsi ettei suoraan niskaan saja. Ja mamma jo kiipijää parvelle täälä sisälä, ja Simppa ja Ansa kuorsaa pyllyt pystösä. Mutt mää en antannu periksi. Mää mamman nukkumaparven rappujen juuresa teutaroin ja mourusin ja vonguin ja kitisin. Ja mamma anto perix: me mentiin sitt kummiski tonne kesäpuolelle nukkuun. Jes!
Tässähän on se vitsi, ett sisällä mää joutusin tyytyyn soffaan, tuola kesähuoneesa mää pääsen mamman sänkyyn. Tosin siinä sängysä on aika ahasta, ko Ansaki änkee sekaan. Ja aamulla tahtoo Simppaki. Niin ett meillon aamuviiden jälkeen aikalailla kimppakivaa toi nukkumishomma.
Eilettäin ja tänäättäin me rakastettiin mammaa sielä petisä. Heti ko se aamula vähänkää liikahtaa tai äännähtää, me ollaan valmiina! Aina Valmiina! Must se on kiva: mamma alimmaisena ja me kaikki kolme seisaallaan tai mahallaan mamman päälä ja kilipaa kolomestaan nuollaan sen naama. Se on sen itte ansainnu! Varsinki tänäaamuna, ko mammalla on selekä kipiä. Se venähytti sen eilen matonpesusa, ja me ei nyt sit lähetty ees hakeen mun ja Ansan roppipyttyi Haukiputtaan näyttelystä. Ei silti, mamma ois kyl tolla liikunnalla saanu kehäsä EVA:n. Jos haluutte tietää kuin zombie kävelee, tulkaa ny ja äkkiä meile kattoon!
Terveisin, La Armi
Tässähän on se vitsi, ett sisällä mää joutusin tyytyyn soffaan, tuola kesähuoneesa mää pääsen mamman sänkyyn. Tosin siinä sängysä on aika ahasta, ko Ansaki änkee sekaan. Ja aamulla tahtoo Simppaki. Niin ett meillon aamuviiden jälkeen aikalailla kimppakivaa toi nukkumishomma.
Eilettäin ja tänäättäin me rakastettiin mammaa sielä petisä. Heti ko se aamula vähänkää liikahtaa tai äännähtää, me ollaan valmiina! Aina Valmiina! Must se on kiva: mamma alimmaisena ja me kaikki kolme seisaallaan tai mahallaan mamman päälä ja kilipaa kolomestaan nuollaan sen naama. Se on sen itte ansainnu! Varsinki tänäaamuna, ko mammalla on selekä kipiä. Se venähytti sen eilen matonpesusa, ja me ei nyt sit lähetty ees hakeen mun ja Ansan roppipyttyi Haukiputtaan näyttelystä. Ei silti, mamma ois kyl tolla liikunnalla saanu kehäsä EVA:n. Jos haluutte tietää kuin zombie kävelee, tulkaa ny ja äkkiä meile kattoon!
Terveisin, La Armi
21. kesäkuuta 2008
Jussitus
Meillon ollu aika basic juhannus. Myrsky kävi ja Virve, ja me on kuolattu vieresä kanaa ja kalaa. Makkaraa eio paistettu, ko on vettä satannu. Mä tiän ett mammalla tuola kaapisa *on*. Joten toivotaan ett huomenna ois maccaranpaistokeli.
Terveisin, La Armi
Terveisin, La Armi
18. kesäkuuta 2008
Hanska
Eilen aamulla löyty tuolta mein pihalta tiukkaan nättiin pakattu hanska. Simppa oli sen oksentannu. Se on se hanska minkä se söi joskus pari viikkoo sitte esinerruuvusa. Ja tännään löyty Simpan kakasta kans riekale sen hanskan resoria. Ettäsnäin.
Terveisin, La Armi
Terveisin, La Armi
17. kesäkuuta 2008
Vähä kaikkee
No daa.
Mamma on ollu aikas kiireinen viimmeaikoina. Hyvä jos on muistannu jotain muonaa antaa koirille joinain päivinä. Epäsäännöllisesti ja harvoin safkaa on mullekki tullu: maksimissaan kaks kertaa päivä.
Me on oltu taas hotellilla Sangijjoela, ko mamma oli huntsusa. Tartosa kait. Ja sitt me on oltu kotonaki ja käyty välilä altaila hömppäämäsä. Ja Ansa oli viimme viikola sielä Sanelma Vuorteen mallikoulusa. Se vieläkään oppinnu seisoon sielä... Hävettää jos mä ton kaa joudun näyttelyyn joskus!
Näytelmist puheenollen, me käytiin lauvvantaina Suomussalamella näytillä. Mää olliin melekein roppi, mutt sitte viimmehäjäsä tuomari päätti jotta mää saanki eehoon. Ko mää "melekeen onnun". Vitjat - ois antannu EVA:n sitte. Mut ei. Mamma sitte hätä käjesä koko illan roikku mun peräsä jotta onnunko mää vai enkö mää onnu ja voix mun kansa lähtiä kokkeeseen ja oonkx mää terve vai en. Sei löytänny musta mittään vikkaa. (Eihän mussa koskaan oo.)
Enivei sillon lauvvantaina tuli Simpan äiteestä (Rajaköörin Douhustiina) MVA ja Annen Siiristä (Zena's Aysha) tuli käyttisvalio. Onnee!
Me sitt sunnuntaina mentiin Kaijjjaaniin kokkeeseen. Simppis ja Ansis jäi mummilaan syömään mummin pullaa. Ekkana oli meijjän esinerruutu. Mamma oli tottunnu vähä toisellaiseen meininkiin, mutt sielä piti ilimottautua näin: "Rottweilernarttu Fold Face' Amarone ohjaajanaan Maijjja Kallinen ilmoittautuu palveluskoirien jälkikokeen kakkosluokan esine-etsintään". No mää toin sen ekkan esineen ok, vaik siinä vähä ennen mammaa olici yx vähä jänzcä haju, joka mun piti zeccaa. No toin mä sen esineen sit kuiteski. Sitt mä vähä niinko unohin misä mää oon ja meni haahuilux. Sen tokan esineen: sen sukan mää toin mammalle just ko aika loppu. 24 pojua sieltä.
Mun jälki oli sitt aika hyvä. Mä en oo koskaan sellasella kamalalla vesisatteela jäläjestänny. Enkä oikeestaan sellasesa maastossakaan. Maasto oli mamman mielestä ok, paitti että meillei oikeen oo sillai sellasta sekamettää ja suopursukkoi ja mataloituneita suo-ojia, misä harjotella. Kilsan jäläki, ja meitsi löytää 5 kebaccoo. Sitä kuudetta ei varmana ollu laitettukkaan sinne. Joku epämääränen haju vaan jätetty.... Mutt enivei, mamma oli tosi tyytyväine, ett mää jaksoin ja suoritin sen jälen.
Se vaan, ett meilt janalta otettiin 20 pojoo pois nelijästäkymenestä. Okei, mää ekkana tein pikku lenksun siittä mamman ympäri. Ja sotkeuvuin piuhaan ja mamma joutu mut sitte irrottaan. Ja lähettää uuvestaan. Mää sitte menniin etiäppäin ja löysin jälen, enkä ejes takajäläkiä ottannu. Mutt tuomari oli sitä mieltä, ett mulle oo ikinä jannaa opetettukkaan, ja että mamma mua koko ajan liijan lähellä on, ja että mää oon muutenki ihan kuoppaan joutava tappaus. Sata viistoista pojua jäleltä, siis.
Mei sit menty tottixiin. Siit kokeesta ei *kukaan* saanu koularii, joten vähä pistää miettiin...
Me sitt oltiin mummilasa. Ansa pisti kuonosa kuplakusiaisten pessään, joten tosi kiva. Eilisaamuna sitte ekkana oli ukki hukasa. No se missää hukasa ollu, ko kesäpuolella sohovalla nukkumasa, mutt seiollu muistannu mummille ilimottaa ja mikä häslinki! No ei silti, mä sitt siinä ko heräiltiin viiden jäläkeen, ottiin kans vähä lomaa. Kolomisen tuntia olliin omila teilä. Sen jäläkeen mää oonki ollu vähä väsähtänny. Itte asiasa, jos mää tunnustan, niin*nyt* mää onnun.
Me on sitt sen jäläkeen tultu kotio ja nukuttu. Paitsi Ansis. Viimme yönä joskus kahen-kolomen välillä mamma herrää siihen, jotta joku tempaa uluko-oven auki. Ansahan siis ossaa avata oven vaikka sois lukossaki. Mamma siittä sitte punkanpohojalta kämmyröi perrään... ei siinä muuta muttako sen toisen lenkkarin Ansa oli jo syöny kärestä huitaleex. Ett sillain.
Kohta on Juhannus ja mammalla taaskaan oo miestä. Mitä v***uu mä teen ton kaa?!
Terveisin, La Armi
Mamma on ollu aikas kiireinen viimmeaikoina. Hyvä jos on muistannu jotain muonaa antaa koirille joinain päivinä. Epäsäännöllisesti ja harvoin safkaa on mullekki tullu: maksimissaan kaks kertaa päivä.
Me on oltu taas hotellilla Sangijjoela, ko mamma oli huntsusa. Tartosa kait. Ja sitt me on oltu kotonaki ja käyty välilä altaila hömppäämäsä. Ja Ansa oli viimme viikola sielä Sanelma Vuorteen mallikoulusa. Se vieläkään oppinnu seisoon sielä... Hävettää jos mä ton kaa joudun näyttelyyn joskus!
Näytelmist puheenollen, me käytiin lauvvantaina Suomussalamella näytillä. Mää olliin melekein roppi, mutt sitte viimmehäjäsä tuomari päätti jotta mää saanki eehoon. Ko mää "melekeen onnun". Vitjat - ois antannu EVA:n sitte. Mut ei. Mamma sitte hätä käjesä koko illan roikku mun peräsä jotta onnunko mää vai enkö mää onnu ja voix mun kansa lähtiä kokkeeseen ja oonkx mää terve vai en. Sei löytänny musta mittään vikkaa. (Eihän mussa koskaan oo.)
Enivei sillon lauvvantaina tuli Simpan äiteestä (Rajaköörin Douhustiina) MVA ja Annen Siiristä (Zena's Aysha) tuli käyttisvalio. Onnee!
Me sitt sunnuntaina mentiin Kaijjjaaniin kokkeeseen. Simppis ja Ansis jäi mummilaan syömään mummin pullaa. Ekkana oli meijjän esinerruutu. Mamma oli tottunnu vähä toisellaiseen meininkiin, mutt sielä piti ilimottautua näin: "Rottweilernarttu Fold Face' Amarone ohjaajanaan Maijjja Kallinen ilmoittautuu palveluskoirien jälkikokeen kakkosluokan esine-etsintään". No mää toin sen ekkan esineen ok, vaik siinä vähä ennen mammaa olici yx vähä jänzcä haju, joka mun piti zeccaa. No toin mä sen esineen sit kuiteski. Sitt mä vähä niinko unohin misä mää oon ja meni haahuilux. Sen tokan esineen: sen sukan mää toin mammalle just ko aika loppu. 24 pojua sieltä.
Mun jälki oli sitt aika hyvä. Mä en oo koskaan sellasella kamalalla vesisatteela jäläjestänny. Enkä oikeestaan sellasesa maastossakaan. Maasto oli mamman mielestä ok, paitti että meillei oikeen oo sillai sellasta sekamettää ja suopursukkoi ja mataloituneita suo-ojia, misä harjotella. Kilsan jäläki, ja meitsi löytää 5 kebaccoo. Sitä kuudetta ei varmana ollu laitettukkaan sinne. Joku epämääränen haju vaan jätetty.... Mutt enivei, mamma oli tosi tyytyväine, ett mää jaksoin ja suoritin sen jälen.
Se vaan, ett meilt janalta otettiin 20 pojoo pois nelijästäkymenestä. Okei, mää ekkana tein pikku lenksun siittä mamman ympäri. Ja sotkeuvuin piuhaan ja mamma joutu mut sitte irrottaan. Ja lähettää uuvestaan. Mää sitte menniin etiäppäin ja löysin jälen, enkä ejes takajäläkiä ottannu. Mutt tuomari oli sitä mieltä, ett mulle oo ikinä jannaa opetettukkaan, ja että mamma mua koko ajan liijan lähellä on, ja että mää oon muutenki ihan kuoppaan joutava tappaus. Sata viistoista pojua jäleltä, siis.
Mei sit menty tottixiin. Siit kokeesta ei *kukaan* saanu koularii, joten vähä pistää miettiin...
Me sitt oltiin mummilasa. Ansa pisti kuonosa kuplakusiaisten pessään, joten tosi kiva. Eilisaamuna sitte ekkana oli ukki hukasa. No se missää hukasa ollu, ko kesäpuolella sohovalla nukkumasa, mutt seiollu muistannu mummille ilimottaa ja mikä häslinki! No ei silti, mä sitt siinä ko heräiltiin viiden jäläkeen, ottiin kans vähä lomaa. Kolomisen tuntia olliin omila teilä. Sen jäläkeen mää oonki ollu vähä väsähtänny. Itte asiasa, jos mää tunnustan, niin*nyt* mää onnun.
Me on sitt sen jäläkeen tultu kotio ja nukuttu. Paitsi Ansis. Viimme yönä joskus kahen-kolomen välillä mamma herrää siihen, jotta joku tempaa uluko-oven auki. Ansahan siis ossaa avata oven vaikka sois lukossaki. Mamma siittä sitte punkanpohojalta kämmyröi perrään... ei siinä muuta muttako sen toisen lenkkarin Ansa oli jo syöny kärestä huitaleex. Ett sillain.
Kohta on Juhannus ja mammalla taaskaan oo miestä. Mitä v***uu mä teen ton kaa?!
Terveisin, La Armi
1. kesäkuuta 2008
Kissoisa
Mää kävviin Kemisä tokokissoisa. Mult iski ihan jumi: mä en sielä kehäsä yhtään muistannu, mitä mun piti tehä. Kaukkareita mulle eio koskaan edes opetettu, ei. Mikä seuraaminen, kuka hä?! Ja eiks se hyppy mee sillain ett mennään maahan sielä esteen toisella puolela ja sitte kierretään takaste eikä hjypätä. Ottiatuota sellanen kisa.
Terveisin, La Armi
Terveisin, La Armi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)