Hillua

Mun mielestä kaikkien koirien täytyy saaha hillua.

Enkä mä tarkota Rottningholmin mansikka- tai boysenmarja. Mä ja Ansa ja Simpax hilluttiin tänään. Yhessäki vaiheesa, ko mamma luki jottain tenttejä sohovalla, hilluu Ansis sisäle (mein uluko-ovi on aina lämpimällä pultattu auki) ja ottaa jalakapallin hampaisiisa ja tappaa sen nii jottta jalakset heiluu. Ja on me sitt juostukki... Ja tapettu palloja ja kissoja ja naapurin penikoi ja Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen palotarkastajii ja paanamailin (huom! nyk: dnaintenet.net) asentajii ja mamman palluja ja tottakai L&T:n jätcii ja kaiccee mikä liikkuu me on otettu ja tapettu ja jiepoteltu ympäri pihaa.

Ehkei kantzis olla niin pitkää päivää töisä, jotta ei ehitä Mistyn ja Siirin ja Lucan kaa tottisreeneihi!

Terveisin, La Armi

Ihime reeniä

Mamman kaa reenaaminen on kyl taas ihan mahotonta. Mamma ei kerta kaikkiaan osaa päättää, mitä se haluu, ja mitäs mä sit teen?

Siis mun seuraamiseen pitäis mamman mielestä saaha vähä zäbinää. Okei, mä zäbinästyn sitt ja meen puol koiraa mammaa edellä, hienosti sillai vinosti poikittain niinko oikiat sutsukoiratki tekee. Ja tää ei nyt sit kelpaakkaan. Just joo ja remmi laulaa.

Tai sitt esineruutu... sielä mun sitt pitäis pinkoo mammaa edellä vaikka kuinka palijo... itte asiasa mamma ei itte vaivaudu liikauttaan eväänsäkään ja mun pitäis yksin ettii sen itte hukkaamia tavaroi. Ja sitt seki, ett jos ruuvun vieresä on kiva oja, niin mä en sais mennä pluttraceeraan, vaan koko ajan pitäis duunaan muka ja hakeen esineitä. Eix kukaan ole kertonnu mammalle, ett reenaamisen pitäis olla kivaa, eikä sellasta että koiralta vaaditaan... Ja sitt siis millasia esineitä sieltä ruudusta pitäis hakee!? Jotain hiton narunpätkää esmes... kylhän mä sen bångasin, mutt ei se mun miälest mikään e-s-i-n-e ole. Mun vanhan narupallon naru eio mikään esine: hanskat ja sukat ja lompakot on esineitä, ei narunpätkät.

No entäs meijjän jäläki?! Jos esinerruuvusa mun kuulema pitäis mennä nopiampaan, niin jälellä sitte ei sais mennä. Mamma vaa jarruttaa. Tiättexte miltä tuntuu koittaa jälestää ko joku 175kg mammanlihaa roikkuu liinan peräsä jarruna?! Ja sitt ett pitäis jäljestää eikä sais pysähellä, mutt sitt kuitenki pitäis pysähellä. Jotain ihimeen kepinpaloi noukkiin. Ja esmes esineruuvusa ei sitt taas sais alakaa keppejä raahaan... Ja entäs sitte, jos mun jäläki menee selkeesti uimapaikan yli?! Mä en sais jäädä uimaan ja pluttraceeraan, vaik se jäläki on selevästi tullu siihen uimapaikkaan. Jos mä vaik puol tuntii pluttraceeraan ja sitte jälestän loppuun jos viittin, niin keltä se on pois? Vai mitäkä?!

Terveisin, La Armi

Serttii pukkaa

Vitjat tää mamman kone on ollu taas paskana ja mäkään enno päässy nettiin. Me siis lauvvantaina hajettiin mamman ja Raunin (ja vähä Simpan Sannanki) kaa mulle mun vika serttttti. Ja mää olliin taas VSOP.
Mamma oli tyytväinen etten mää alakannu ROPix, koska sitte me ois jouvuttu jäämään issoon kehhään ja nyt jo piti oottaa aika hitsin pitkään elikkäs koko päivä sielä.

Mulloli Laaksoj Jari tuomarina sielä Oulaisisa. Ihan täysin sei ymmärtänny, miten täydellinen mun pylly on. Se narisi jotain, ett mullois luisu perä. Pah - ittellään on! Tällai se kuiteski musta kirjotutti:

"4v. voimakas, riittävän lyhyt narttu, hyvä rungon tilavuus, erinomainen etuosa. Turhan laskeva lantio. Hyvä pään profiili. Silmät lähekkäin, hyvä huulipigmentti, erittäin hyvä
karvapeite. Erinomaiset etuliikkeet, takaliikkeet kärsivät lantiosta."

Niin että oisko mun pitänny jotenki enempi ketkuttaa, vai...?!

Terveisin, La Armi

Numeromagiaa

Sortsit ko mää ennoo vähhään aikaan kirjottannu. Nyt oon ollu pari päivää lomahotellilla - Elläinkojilla siis loikoomasa - ko mamma on ollu josaki Hesasa töisä muka.

Mää siis hakkiin ittelleni lauvvantaina JK ykösen. Kauhia homma on ollu kouluttaa mamma semmoseen. Mutta nyt mää en ollu ehtinny reenaan palijo mitäkään, jotenka ei ainaskaa oltu ylikunnosa.

Sikäli jänskää, ett tää meidän eka koe tällevvuotta oli Haapajärvelä. Sinnehä me viimme syksynä lopetettiinki sillonko mää hakkiin sen pari keppiä sieltä ja sit alotin heti seuraavana päivänä juoxun. Jänskää oli myös se, että edellisen kerran ko me mentiin tottixiin asti, oli kans 17. päivä, niinko nyt lauvvantainaki. Sillon oli 17.6.2007 ja nyttoli 17.5.2008. Sillon vuos sitte mää ottiin maastosta 175 niinko nyttenki. Vuos sitten mun tottixet oli 47, nyt 74.

Ja sitäpaitti - 17.5. on muutenki vähä taikapäivä. Se on mamman-mut-kotia-hakemisen-muistopäivä, elikkäs tasan nelijä vuotta aikasemmin mamma kävi ryöstään mut Vihtistä pohojoseen. Siittä asti mää oon joutunnu ton mamman kaa tolskaamaan...

Terveisin, La Armi

Kipiä

Simppa on ollu koko päivän kipiä. Aamulla se sai kakattuu yhen XL-size puutarhahanskan. Mutt ei se ollu viel siinä. Katotaan miten tää tästä etenee... voi tulla taas kauhujen yö.

Terveisin, La Armi

Sexiloma

Mää oon ollu ny monta päivää ny yhen mamman tutun mökilä pohojosesa. Sen mamman kamun koirat oli mukana ja. Ne on poikakoirii, jotai kai ne on noutajii tai sinneppäin rotusii. Parasta täsä on se, ett mä oon saanu käyttää niitä just niinko mä haluun ja just niin *palijo* ko mää haluun. Niinettäsillälailla tää on ollu mulle ihan oikia sexiloma. Paitsi että mammallonnollu aikas lailla kuivempaa. Se on paiskinnu töitä sillävälin ko me on hömpätty irtovapaana pihala.

Ja Ansa oli sitt polttaa koko mökin. Tai ei me tiijetä ett se oli just Ansa, mut kuka muu olis alakannu ramplaamaan sähköliejen nappuloita kaakkoon. Aika magee oli kärtsä! Siinn meni yx sellane korkkinen pannunalusta ja yks muovinen mikrocupu. Joo ja sitt samana iltana, ko mua pänni se käry, me mentiin aika palijo kauvemas siittä mökiltä lenkile. No mää tietty häippäsin mun omille reiteile. Kyl mää tunnustan ett mul meni aikaa ennenko mää löyttiin takasi sinne mökile. Mamma oli jo kirijottannu sujensuuhunjoutumisilimotuksen Tapijolalle mun puolesta. Mut kämpille mää löysin kuiteski - mutt täytyy tunnustaa ett vähä meinas meitzi zsippaan sen marathonin jäläkeen.

Nytteko me tultiin kotia, ja hajettiin Simppa hoijjosta, se ykäs. On vissiintaaskai jonkillainen suolitucos. Ansis kattoon, mitä tästä taas ny seuraa...

Terveisin, La Armi

Ruohoo

Mun pihala on kuivaa ruohoo. Siinnon kiva piehtaroida. Hinkata miljuunia ruohonkorren palasia aluskarvan sekkaan ja nahan juureen. Mamma ko näki mut, se alko rukoileen. Tai ainaki se herrajjjumalaa hoki. Kuulema ko mua ei saa puhtaaks millään. Mutt saahan: mä täsä pikkuhilijaa tiputtelen näit roskii tonne lattialle. Sou wots the proplem?

Terveisin, La Armi

Potero

Eilettäin illalla ja tänäättäin heti aamutuimaan on tullu kaivettuu poteroo. Tai sellast niinko vähä laajempaa jemmaa mun puruluulle. Mamma vaan ei taaskaan tykänny, ko mää kattoin ett talon kivijalan vieresä on oiva paikka.

Terveisin, La Armi

Kämp

Arvaattex kuka on punkannu vaikka kuin monta päivää Kämpisä?! Siis leirilä. Kämpping, juu nou. Ansan ja Simpan kans oon ollu. Ai niin ja mamman tietty... Me on otettu jäläkee ja tottista ja pujuja. Ja tiättexte mitä...

Mää oon ollu vitun hyvä.

Siis tiätty oon ollu! Ja tää nytsit tulee mammalle jonkillaisena yllätyksenä. Hhei Hhhaloo!!! Misä maalimasa toiki emäntä elää --- siis voi vittttt-sit! No just. Ei sillain ett tää ny olis milläällailla noussu mulle kupoliin tää homma. Mutku fakta on fakta ja täts it!

Mut yks asia oli päin pervoo sielä meiän Kämpisä: muonat. Siis mäki sain muonaa vaan kerran päiväsä ja sitteki liian niukasti ja vähä. Ja sitäpaitti ainaki perjantaina se muona oli jotain hitsin pystykorvanappulaa. Tai mitä sakemannei ne ny o. Ja kaiken lisäx piti aivan sikana duunaa niittenki harvojen papanoitten takii... mä mietin kyl nyt ett mä taidan vaihtaa liittoo ko nää edut ON nykysellään aika huonot.
Mut se mikä mua täs kans ny vaivaa, on se, ett Mää olen kuullu, ett ihmiset on valittannu aivan päinvastasta tästä muona-asiasta... ett olis ollu liijanki hyvää ja ussein. Must alkaa tuntuun, ett tän leirin Päätähdelle eio annettu asianmukasta informaatioo sellasten ruokailujen koordinaateista, misä koira pääsee siis oikeesti kerjäämään.

Mä voin kertoo myös sen, ett Simppa on ny nähäny hohon.

Olixe nyt just se perjantaiaamu, ko mamma läks Simpan ja Ansan kaa irtohömppään sinne ilivesreitille mettään. Ja Simppaki irti vaikkei sais, muttako se ylleesä aina siinä helemoisa pömppelehtii. Mutt sitte Simppa ottaan hajun, häntä koipien välliin ja tuhannenpenteleenvauhtia vitelikkoon. Eikä auta vaikka Ansa mamman kaa kuinka huhuaa... Alako vissiin olla mammalla vähä orpo olo ja se mietti ett mitä kaikkee koiraettijät sellasesa tilanteesa suosittellee.. jos jättäs tutun vaatekappaleen oletetulle katuamispaikale tahi sitt toinen vaihtoehto on ett kävelis mun kaa sieltä seuduilta ja mun Olemus houkuttelis sen paikalle. Mutt sit soitti mamman kamut siältä leiriltä: kiitti vaan viel kerran sanon mä. Ne kerto ett Simppa on kipitelly sitä isoo asvalttitietä pitki leirile takasi, häntä vieläki koipien välisä ja sitteko hokas Hartzan ja Rudin nii sitte tuhannen vauhila.

Kotimatkala me käytiin moiccaan Tarjaa ja Jartsaa. Mä annoin Jartsan vähä rapsuttaa mua, vaikk meillon kyl oikeesti bänät päälä. Sitt ennenko me lähettiin ajaan meile kotio, mamma ja Tartza käytti meit kunnon kävelylä. Aika hianoi kuvii ois saanu: 1) valkovuokkoi ja palijo, 2) Mä, 3) mää puserran yhen pikkasen vähemmän pienen ja vähemmän vaaleen *valko*vuokon tuleen.

Aikas kivaa meilloli myös kotona. Sitt ko me oli päästy kotio, ja me ulukona jonkinnaikaa hömppäämään. Okei, ihan kiva. Mutt nytt kävi sillain, ett heti ko Ansa pääsi sisäle, se pissas ison lammikon etteisen matole. Mitä seio teheny viikkoihi. Ett sillai.

Terveisin, La Armi