30. elokuuta 2007

Iso Näläkä!

Mamma ei anna mulle ruokaa!

Piiiii---rrrr---joooo!!! Apuva!
Me just tultiin kotiin, ja on ilta. Uutisekki on menny jo. Mää koitan kuonolla tökkiä ja muistuttaa, mutt kun ei tipu niin ei tipu.

Okei, siis kylhän mun jäljen päästä löyty tänään vajaa parin litran pänikkä papana-jauheliha-asidofiiluspiimämössöö. Mut mä huomautan, ett se oli vajaa! Ja sitäpaitsi siittä on jo kaks tuntii kuustoist minuuttii ja nelijäkymmentäviisi ja puoli sekunttii kun mä sen mössön vetelin napaani. Ja - - - sitäpaitsi: meidän kuuluu saada iltamuona kotona, oli mikä oli.

Kerta.

Terveisin, La Armi

28. elokuuta 2007

Punkrok

Mun otta on täynä jottain ihimeen piikkejä. Punasia. Aika tiukassaki ne on: ainaskaa mamman näppivoimilla ei lähe irti, pitäs varmaan olla jotku pinsetit. Mamma sannoo jotta mä oon pilettäny ottani johonki, mut mun mielestä tää on ihan vaan punkrok.

Okei, täs on tietty jotain vastaavuutta mun sunnuntaiaamun karkeloihin. Kattoskun me oltiin sielä Kuopijosa ja hotellisa. Me sitt mamman kaa aamukävelylle rantapöpelikköihin, ja mamma päästi mut irti. Mähän tietty heti löysin ihqun ip:n ja siin sit sillai vähä brindle-rantuu ittelleni kieriskeleen. Noh, mamma peseen mut järvesä. Ja sit mä sain uijjakki. Sielloli ihanii sorsapaistei, ja mää koittiiin uijja niitä kiini. Mamma meinas jotta hullu toi on ko melekeen keskellä selekää painaa sorsan peräsä ees takasi.

No sitt me lähettiin aamupalalle. Tai niin oli tarkotus. Mamma pisti mut piuhaan, mutt päätti sitt viel heittää mulle vähä keppii vaikka mulla se piuha peräsä. Ei siin muuta, mutt mä sain Hajun. Ja sitt mua vietiin... mun oli sellane sisäinen pakko lähtä tsekkaan se tuåksu! Kyll mul tietty sellanen tunteroinen meni siin hommasa. Eikä mammasta näkyny vilahustakaan. Se meinaa, ett mä oisin ollu hukasa, mutt tosiasiasa mä kyl itte tiesin tasan tarkkaan miss mä oon. Ett sillai.

Mä tulin sitt jossain vaiheess katteleen sinne hotellin taa parkkikselle, ett näkyyx ketään tuttui. Tulihan siel mamman velipoika vastaan ja otti mut siittä mun piuhasta kii. Ja mitä mamma tekee? Siis se oli sill aikaa just pizzaa tilaamas raflasa. Eikä ollu enää edes ettimäs mua! Sano vaan, ett kai se sielt tulee jos on tullakseen, mutt hää syö nyt ja kattoo sit viittiikö vielä ettii sitä perhanan rotikkaa. Ett sillai sillai.

Nyt mamma tietty epäilee, ett nää piikit mun ottasa on siltä reissulta. Ett mä oisin joko johki piikkipensaaseen juossu pahki tai sitt teheny tuttavuutta jonku siilin kaa. Siinäpä arvuuttelee mamma, mä en viitti kaikkii mun reissui tolle emännälle palijastaa!

Terveisin, La Armi

25. elokuuta 2007

Lältzyt

En kyl oikeestaan kehtais tunnustaa, mutt meilä meni tänä aamuna mamman kaa vähän lällyttelyn puolelle, ko tossa herräiltiin. Me päitä puskettiin yhteen ja mamma rapsutti mun massua ja kyl me kielareitaki vaiheltiin. Ett sillai...

Terveisin, La Armi

24. elokuuta 2007

Calacuccoceccerit

Mäpä olen lähösä mamman kaa Kuopijjoon pailaamaan. Pojat saa jäähä haiseen Elläinkojille, me lähetään mamman kaa kahestaan. Me mennään kylpylään, mamma sano. Okei, mä meen ainaki porealtaaseen ja vesiliukumäkeen mä meen ja. Sitt illalla mennään raflaan syömään ja otetaan ehkä vähä bisseeki. Jotenka ei kait täsä muuta ko Kärppähuivi kaulaan ja menox!

Terveisin, La Armi

16. elokuuta 2007

Olé!

Härjistä hurjin, La Armi, on jälleen taisteleva elämästä ja kuolemasta. Entistä vahvempana, entistä hurjempana se on valmis heittämään kaikkensa peliin. Vain voitto on kelpaava sille, vain makea voitto.

La Armi astuu areenalle. Yleisö pidättää jännittyneenä hengitystään, sillä näin vaarallista vastustajaa ei La Armilla ole koskaan ollut. Tämä vastustaja ei ole tästä maailmasta. Se on... alien! Se on... Los Spideros!

Kuusijalkainen alien kipittää pitkin areenaa. Se pakottaa La Armin hyökkäämään, mutta pirullisen ovelasti se väistää. Los Spideros pysähtyy. La Armin hyökätessä se tarttuu likaisiin keinoihin - se tarraa köydellään La Armin viiksikarvoihin ja pyrkii hitaasti laskeutumaan kohti maata. La Armi pakittaa. Sen selkäpiitä karmiva mylvintä seisauttaisi Mustanaamionkin veren. La Armi yrittää tallata vastustajan kavioihinsa. Se hyökkää, väistää, perääntyy, hyökkää uudelleen... Kunnes vastustaja, tuo kaikkien pelkäämä Los Spideros tekee virheen. Sen voittamattomuus on nyt mennyttä! La Armi hyökkää viimeisen kerran - ja hotkaisee Los Spiderosin kitaansa.

Yleisö osoittaa suosiotaan korviahuumaavasti! Tämä oli kaikkien aikojen ottelu! La Armi ei sorru tuuletukseen. Ei - se poistuu areenalta hillityn arvokkaasti. .Se voitti tämän ottelun, mutta se tietää, että vain rautaisin hermoin se kykenee jatkossakin peittoamaan vastustajansa.

Näihin tunnelmiin päätämme tällä kertaa lähetyksen Arminiumin stadionilta. Olé!

Terveisin, La Armi

15. elokuuta 2007

Idolei

Tiedättexte muuten, kenen idoli mä oon?
No, mä eilen kuuntelin ton Krisse Salmisen haastatteluu, ja kyl must on aika selvää ett se fanittaa mua.

Terveisin, La Armi

14. elokuuta 2007

Skole

Mun koulu alko tänään. Mä meninki nytsit jo voittajaluokalle. Mutt mamma sais kyl hankkii mulle uuen treenirepun. Se vanha harmaa on jo aikas kamala! ...ja sitä paitsi out of date.

Terveisin, La Armi

7. elokuuta 2007

Pyh!

Mullon tylsää.

Terveisin, La Armi

2. elokuuta 2007

Kauhun tasapaino, osa II

Se petti nyt sitten. Se kauhun tasapaino.

Mamma on ollu teholla jo kohta pari tuntii. Että silleen.

Terveisin, La Armi