Mullon antopäivät. Ja Simppa panis... Mammaki panee, mut vastaan vaan. Sei anna mun antaa vaikka mua kovasti annatuttais. Hitsit!
Sit täs yhteydes mun on kyl pakko myös tuoda ilmi se seikka, kuin pöyristyttävän huono musiikkimaku mammallon! Viimeyönä Simppa reenas iltakuudest etiäppäin yhtäsoittoo sellast conzerttoo viululle ja pillulle A-duuris. Mitä tekee mamma?!?! Se nelijän aikaan aamuyöstä nakkaa Simpan pihale, ja Avensiksen perrään loppuyöx. Tänä aamuna sitt me otettiin duettoo: mää häkisä ja Simppa etteisesä. Mun mezzosopraano sointu aika mehukkaasti Simpan tenoriin ko me veettiin koloratuurii in flagrante delicto. Tai ois vejetty jos ei olis ollu se häkki siinä...
Mamma sitt päivälä vei Simpan pakkohoitoon. Sano, ett toi on pakko viä jonnekki ko tota kiljuntaa ei kestä ekikää. Ett siis tällasii filistealaisii mä joudun sietää mun kuonon alla... ja totteleen vielä! (Ainaki välillä.) Tsiiis-ys!
Terveisin, La Armi
