Olishan mun pitänny arvata mihin tää johtaa. Mamma läksi ajeleen lauantaiaamuna ennen kukonpieremää, ja Anne tuli sitt päiväxi rapsuttaan meitä Simpan kaa. Sitt se mamma konkoilee aamunelijält kotio, ja mä tiesin HETI mikä sillon.
Pentu.
Mä tiän, ett ei se mun oo. Mutt pakko kai mun on se hoitaa, ko mamma on sen mulle tuonu. Mää oon sillai niinko Ansasa tän jutun kaa.
Mutt kivaa oli se, ett viimeyönä se vähä mitä me mamman kaa nukuttiin, me nukuttiin lattiala sillai ett mää olliin mamman polovitaipeesa ja Ansa mamman tyynyvvieresä nukkumasa.
Terveisin, La Armi
