23. helmikuuta 2008

Verta kehiin!

Mun mielestä Anne on ihan tyhymä! Mä en todnäk ehkä kyl sen kans lähhe koskaan enää kehäänkään. Ja sen Annen äippä on ihan tyhymä kans! Ty-hy-mä!!!

Ne sanoo, ett "voiettäko setoi Ansa on sievä pentu". Vitjat. Siis asiahan on niin, ett mun laumasta MÄ oon ainoo joka on kaunis. Piste. Ett sillain.

Mutt vielä pahempaa oli luvasa. Siis mä oon aina luottannu mun Tainaan. Siihen siis, ett Taina on mun, just mun, ja vain mun. Nytsit se on kuiteski vehtannu yökylää ja heppatallia ton hiivatin ipanan kaa. Petturi! Ja petturin palkka on kuolema! Tai ainaski se, ett mää mottasin mun ottaluulla silttä kuonon rullalle. Ja vitsit jos oisitte nähäny kuin palijo verta siittä tuli! Koko heppatallin piha lainehti, ja kaikki mun satapäinen yleisö huokui ett "ooh - miten pelottava tappajarotvailer!" Mää oon ennenki sanonnu, ett mun kans ei kannata pelleilä.

Muutapa mulle ei kuulu, paitsi ett mää ottiin tännään ittelleni miehen. Määhän siis tännään jouvvuin olleen hoijosa Roltsun Katin tykönä (siis mä sanon ett mää jouvvuin: ei sillä kyl mul tottapuhuen oli aika vitsin kivaaki, muttako mä oisin halunnu olla mun Katin JA mun Tainan kaa). Siel oli sitt yx Jomppe, ja mää kattoin ett se siinä ihan käyttämättömänä kuleksii. Ja mää sitt päätin ottaa siittä ittelleni miehen. Niettä sortsit vaan Jartsa, ois kantsinnu miettii ennenko pakittaa mut sängystä.

Terveisin, La Armi

P.S. Simppa meinas kävästä yhet akikisat. Ko me oltiin hakeen tota hiivatin ipanaa sielä mun ja Tainan tallilta, sielä toisesa pääsä pihhaa oli akikisat menosa. No Simppa ko pääsi muka moikkaan Tainaa, se säntäski sinne akikissoihi. Hyvä ettei rajalle ehtinny... olis ollu kuulkaa mamman ilimeesä näkemistä, jos Simppa olis ehtinny ominpäin silipaseen jonku minikoirien akirajan. Ja ois sen varmaan voittannu... ois ehkä mammaaki kerranki hävettänny...