Mamma toi mulle perjantaina uuven miehen sovituxeen. Mä en syöny sitä. Niin oli vähärasvanen, että tuskinpa ois ollu hääppönen makukaan. Siinä mielesä tämänaamuset Lassilatikannojan jätkät oli hercumpii! (En mä niitäkään syöny - mä vaan ihan wähän maistelin.)
Mä en ole nyt ihan satapros vakkuuttunnu mamman valinnasta. Ekkanaki, se tyyppi ei hoxannu rapsuttaa mua vaikka mää levväytin sille mun parhaan puoleni. Tokkanaki, se ei älynny heittää mulle pallua, vaikka mää *ihan selevästi* ilimotin sille jotta mitä siltä nyt edellytetään täsä kommuunisa. Mutt ei - ei heitä pallua! ...ehkä se ei ossaa.
Siinä vaiheesa sitte sunnuntaina ko se oli punkannu mun mamman luona jo vaikka miten monta päivää, mää päätin muuttaa taktiikkaa. Mää pussasin sitä. (ks. kuwa yllä) Kyll se sitte jjjjust enne junaanlähtöö *wähä* rapsutti mua, mutt siis too-oooosi vähä.
Mun arvio on siis sellanen, että jos mamma meinaa tänne jotain miehii hankkii, sen kantsis kattoo vähä laatuu kans. Eikä aina vaan määrää... Tai no, vois se joka tapauksessa välillä *muaki* aatella!!!
Terveisin, La Armi
