19. marraskuuta 2009

Ne isot K:t

Mamma aina sanoo, ett kyll K:lla on väliä. Mää allekkirjotan.

Niinko nyt tännäänki. Me oltiin päivälä vahtimasa mamman autua, ko mamma oli josaki kokkouksisa sielä Linnanmäelä vai mikä lipasto se ny on. Mamma sannoo, jotta se tienaa meile mein murkinarahoja sielä. Mää kyl sanosin, jos mult kysytään, ett se sais kokoustaa aikas palijo enemmänki. On meinaan ollu toi muonituspuoli niin niukkaa, niin niukkaa että. Ankeuvesta ny puhumattakaan!

Niin siittä että ko me sieltä sitte mettähömpän kautta kottiuvuttiin, ja mamma kävi K-marketista ostaan puruluut ja yhen rillatun lohijutskan, (joka todnäk on mulle vaikka mamma kyl väittää ett se ois sille), niin... no nyttemmää jo unohin mitä mun piti sanua. Tahi kirjottaa, mä tarkotan. In any wei, sitte ko mamma äsken tarjos meile ne puruluut, ja mää sain tietty ekkana valita minkä niist kolomest mää otan, niin mää tietty sen kaikkein issoimman otin. Ja hyvvää oli! Ett kyll määki sanosin, ett isompi on paree!

Terveisin, La Armi

P.S. Terkkui vaan Anne-tätille Kempeleesseen kans!