Mun otta on täynä jottain ihimeen piikkejä. Punasia. Aika tiukassaki ne on: ainaskaa mamman näppivoimilla ei lähe irti, pitäs varmaan olla jotku pinsetit. Mamma sannoo jotta mä oon pilettäny ottani johonki, mut mun mielestä tää on ihan vaan punkrok.
Okei, täs on tietty jotain vastaavuutta mun sunnuntaiaamun karkeloihin. Kattoskun me oltiin sielä Kuopijosa ja hotellisa. Me sitt mamman kaa aamukävelylle rantapöpelikköihin, ja mamma päästi mut irti. Mähän tietty heti löysin ihqun ip:n ja siin sit sillai vähä brindle-rantuu ittelleni kieriskeleen. Noh, mamma peseen mut järvesä. Ja sit mä sain uijjakki. Sielloli ihanii sorsapaistei, ja mää koittiiin uijja niitä kiini. Mamma meinas jotta hullu toi on ko melekeen keskellä selekää painaa sorsan peräsä ees takasi.
No sitt me lähettiin aamupalalle. Tai niin oli tarkotus. Mamma pisti mut piuhaan, mutt päätti sitt viel heittää mulle vähä keppii vaikka mulla se piuha peräsä. Ei siin muuta, mutt mä sain Hajun. Ja sitt mua vietiin... mun oli sellane sisäinen pakko lähtä tsekkaan se tuåksu! Kyll mul tietty sellanen tunteroinen meni siin hommasa. Eikä mammasta näkyny vilahustakaan. Se meinaa, ett mä oisin ollu hukasa, mutt tosiasiasa mä kyl itte tiesin tasan tarkkaan miss mä oon. Ett sillai.
Mä tulin sitt jossain vaiheess katteleen sinne hotellin taa parkkikselle, ett näkyyx ketään tuttui. Tulihan siel mamman velipoika vastaan ja otti mut siittä mun piuhasta kii. Ja mitä mamma tekee? Siis se oli sill aikaa just pizzaa tilaamas raflasa. Eikä ollu enää edes ettimäs mua! Sano vaan, ett kai se sielt tulee jos on tullakseen, mutt hää syö nyt ja kattoo sit viittiikö vielä ettii sitä perhanan rotikkaa. Ett sillai sillai.
Nyt mamma tietty epäilee, ett nää piikit mun ottasa on siltä reissulta. Ett mä oisin joko johki piikkipensaaseen juossu pahki tai sitt teheny tuttavuutta jonku siilin kaa. Siinäpä arvuuttelee mamma, mä en viitti kaikkii mun reissui tolle emännälle palijastaa!
Terveisin, La Armi
