Hello folks! Mä tiän ett kaikki te mun rakkaat lukijat ja kannattajat (joita on enemmän kuin Parak Opaamalla!) ootte kiäli pitkällä oottannu, ett millon mää taas kirjotan millonmää kirjotan. Mä tiän, ett mun Jari ainaski tulee housuihins hetiko se hokaa ett mää oon täälä taas!
Mäennoo voinu. Kirjottaa siis. Ekkanaki, meilleioo ollu nettii kotona. Tosa aika pian mun edellisen merkinnän jälkeen, Simppa kaateli hännällään mamman lonke... siis omenamehut mamman läppärin näppixelle. Ja se oli sillä kaputt, niinko me saksalaiset sanotaan! Nyt me saatiin lainakone sitt edes. Ja meiolla voitu mamman työmaaltakaan lokata, ko mamma on ollu pari viikkoo pois pelistä. Sillon ollu keuhkotauti. Se on vaa röhiny ja maannu sohovalla eikä se oo meitäkään jaksannu palvella niinko normaalisti. Eix oo kauheeta!?
Tännään on ollu mammalla syntsät. Onnee vaa. Päivä alkoki kivasti, ko Simppa oxensi. Niinko eilen aamullaki. Se vaan, ett eilen aamulla Simppa oksensi auringonkukansiemmenii, joita ne oli Ansan kaa yöllä vetäny parin kilon säkillisen naamariin. On muuten meinaan mun piha noitten jäljiltä täynnä sellasii kasoi, joissttei tiä, kummasta päästä ne on tullu.... ei sillä en mä haluakaan tietää. No tänä aamuna Simppa sitte oksensi ekkana mamman työrukkasen kämmenosan, ja sitte vähän ajan päästä sormiosan. Jotta life is back to normal, sanosin.
Terveisin, La Armi
