Mä voin paljastaa sulle tän jutun loppuratkasun jo heti kärkeen: Ansa jouduttiin fairyttaan.
Timppahan teki viimme viikonloppuna ns. Ansaesteet meijjän portin alareunoihi. Paha vaa, ett siihe jäi yks puolenmetrin esteetön kohta. No viimme yönähän Ansa sitte kekkas sen ja läks huideleen. Risterin pihalle se tietty pääty moiccaan Manuu (se on jänexen ja koiran risteytys) ja syömään siilin eväät. Kalanpärcceit siis. Ja haisust päätelle se oli niisä pyöriskellykki.
Sej jäläkeen kaikki mihin Ansa koskee haisee *#llulle. Ei kai siinä sitte muuta ko saipottaan ja huhteleen ja sitt viel saipottaan ja huhteleen. Mut yhä se viel haisee.
Terveisin, La Armi
P.S. Joku on kaivannu mamman pensaan juureen ihan uuven kuopan, mutt Ison. Mää en tunnusta.
