Mää kävviin tännään Rovanniemelä kansainvälisesä kauneuskilipailusa. Mulloli mamma kuskina ja Anne händlerinä. Aika hienosti on toi Anne jo oppinnu mun kaa menneen kehäsä. Hyvin me juostiin ainaki. Mää olliin ehottomasti rotuni kaunein. Harmi vaan ettei tuomaritäti sitä tajunnu vaan laitto avonarttuisa toiseks ja parasnarttukehäsä ei sijottannu. Mun arvostelu siis:
Tuomari: Rita Kadike-Skadina, Latvia
Mä: Fold Face's Amarone
AVO ERI2
"Strong female. Good size, proportions & condition. Nice, strong head. Good top-line, strong back & loin, correct tail, good chest, well angulated, moves very well. Good temperament."
Eli tiedox niile jotka ette osaa englantii mä suomennan tähän:
"Vahva narttu. Hyvä koko, mittasuhteet ja kunto. Nätti, vahva pää. Hyvä ylälinja, vahva selkä ja lanne. Oikeanlainen häntä. Hyvä rinta. Hyvin kulmautunut, liikkuu oikein hyvin. Hyvä luonne."
Se tuomari kysy Annelta jotta onko se hyväluontonen tuo narttu. Anne jotta joo. Uskaltaako siihen koskia, kyssyy tuomari. Anne taas jotta joo. No hitsi kai se tietää ett mä en mikään vegetaristi oo. Se täti oli sellane vihiriä ja liehuva, niinko joku sallaatinlehti tuulesa. Ja määhän oon lihansyöjä teurastajankoira enkä mää mikkää lammas.
Me tultiin kotio niin olihan täälä sotku. Nemi ja Tara ja Marja oli käyny päivälä olleen poikien kaa. Mamma oli luvannu jotta Simpan saa jättää irrallee nytteko sillon se kauluri. Jotta se palijo tuhua kuitenkaan saa aikaan. No joo... mittään kait syöty ollu, mutta koko sänky oli myltätty ja se iso leviä sijjauspatjaki puolex lattialla. Mutt mulloli ihan kivaa. Lähettäsköhän me mammankaas taa johkii näytelmiin...
Terveisin, La Armi
