Nyt mää tiän mimmonen se on se paskahalavaus. Mää näkkiin ko mamma sai semmose. Ehkä on parasta, ett mä tällä kertaa annan mamman itte kertoo:
"Minä siis siivosin eilen iltapäviällä tuota ulkoliiteriä, ja samalla meidän kesähuoneen että päästään sinne viileempään nukkumaan. Menihän siinä monta tuntia: kaikki kamat ulos, lakasua, järjestelyä... Yhden lautakasan takaa löytyi muuten miten lie monta vuosikymmentä vanha muumioitunut kananraato. Yäk!
Koirat siinä pyöri mukana. Armi toi palloa ihan riesaksi asti. Jossain vaiheessa koirat kyllästyi. Pojat makoili varjossa. Sitten hoksasin, että Armia ei näy missään. Kutsuin sitä, kiersin kaikki paikat - ei koiraa missään. Arvasin että nyt se fakiiri on onnistunut jostakin livahtamaan karkuteille, vaikka aidassa on sähkökin. Ajelin lähikorttelit ympäri, mutta ei koiraa missään.
Ajattelin sitten, että jatkanpa siivoustani, sillä kyllä se elukka ennenpitkää jonkun naapurin olohuoneesta / hevosenpaskakasasta löytyy. Ja jos ei ala kuulua niin pitänee alkaa soittamaan eläinkodille...
Imuroin. Vein imurin pois tuonne sisälle saunaan (sisäsauna on meillä lähinnä rompevarastona - lämmitettyä sitä ei tule edes talvella). Olin just kurkottamassa imuria sinne nurkemmas, kun käteni osui johonkin... Ja siis hrjmla kun minä säikyin että mikä se oli!!!
Arvaatte varmaan, mikä siellä sitten oli. Neitihän se oli ängennyt itsensä lauteitten alle, lämminvesivaraajan ja seinän väliin. Siis mahdollisimman hankalaan paikkaan. Kyllä se sieltä itse pääsi pois, ei sentäs tarvinnu palokuntaa kutsua irrottelemaan niinkuin Armin siskolikalle kävi. Siellä kai se oli ollu koko kateissaoloaikansa se koira. Ei sillä mitään hätää näyttänyt olevan, mutta ei se kyllä myöskään ilmoittautunut kun kutsuin. Sitä vaan en ymmärrä, minkä ihmeen takia se kyseiseen koloon keksi mennä... ei sitä ole ennen se paikka kiinnostanut."
Ai mikskäkö mä menin sinne lauteitten alle? Nokun se just siihen saumaan sattu tuntuun hyvältä ratkasult. Sou simple!
Terveisin, La Armi
