Mää ottiin mammasta asumuseron.
Täähän lähtee nyt siittä, että mun mielest on tavattoman ärsyttävää jos toi tyhymä pentu - Simppa siis - änkee mun ja mamman petiin. Se pyörii ja punkaa ja potkii. Me yritettiin sillainki, ett mää olliin toisela puolela petiä ja Simppa toisela. Ja mamma litteenä siinä välisä. Mutt ei sillainkaa ollu hyvä, ko mää en mahtunnu olleen poikittain.
Kaiken huippu oli se, ett Simppa sitte yhtäkkii pykäs siihe sängylle kunnon laatat. Ja varmaan montakytä metrii matonkutei siinä yrjön seasa. Sillon mä aattelin, ett kiitti mulle riitti.
Mää lähtiin sit sieltä aitan puolelta ja sannoin mammale jotta mää muutan ny tohon olokkarin sohovalle. Kuttu mää tommosta hommaa ala kattoon, mä saa nukuttuu edes. Ehkä tuli vähä niskojaki nakeltuu siinä ja tuhistuu. Mut ei voi muuta sanoo, ko ett kyl miehet on S-I-K-O-J-A!
Terveisin, La Armi
