Mamman kaa reenaaminen on kyl taas ihan mahotonta. Mamma ei kerta kaikkiaan osaa päättää, mitä se haluu, ja mitäs mä sit teen?
Siis mun seuraamiseen pitäis mamman mielestä saaha vähä zäbinää. Okei, mä zäbinästyn sitt ja meen puol koiraa mammaa edellä, hienosti sillai vinosti poikittain niinko oikiat sutsukoiratki tekee. Ja tää ei nyt sit kelpaakkaan. Just joo ja remmi laulaa.
Tai sitt esineruutu... sielä mun sitt pitäis pinkoo mammaa edellä vaikka kuinka palijo... itte asiasa mamma ei itte vaivaudu liikauttaan eväänsäkään ja mun pitäis yksin ettii sen itte hukkaamia tavaroi. Ja sitt seki, ett jos ruuvun vieresä on kiva oja, niin mä en sais mennä pluttraceeraan, vaan koko ajan pitäis duunaan muka ja hakeen esineitä. Eix kukaan ole kertonnu mammalle, ett reenaamisen pitäis olla kivaa, eikä sellasta että koiralta vaaditaan... Ja sitt siis millasia esineitä sieltä ruudusta pitäis hakee!? Jotain hiton narunpätkää esmes... kylhän mä sen bångasin, mutt ei se mun miälest mikään e-s-i-n-e ole. Mun vanhan narupallon naru eio mikään esine: hanskat ja sukat ja lompakot on esineitä, ei narunpätkät.
No entäs meijjän jäläki?! Jos esinerruuvusa mun kuulema pitäis mennä nopiampaan, niin jälellä sitte ei sais mennä. Mamma vaa jarruttaa. Tiättexte miltä tuntuu koittaa jälestää ko joku 175kg mammanlihaa roikkuu liinan peräsä jarruna?! Ja sitt ett pitäis jäljestää eikä sais pysähellä, mutt sitt kuitenki pitäis pysähellä. Jotain ihimeen kepinpaloi noukkiin. Ja esmes esineruuvusa ei sitt taas sais alakaa keppejä raahaan... Ja entäs sitte, jos mun jäläki menee selkeesti uimapaikan yli?! Mä en sais jäädä uimaan ja pluttraceeraan, vaik se jäläki on selevästi tullu siihen uimapaikkaan. Jos mä vaik puol tuntii pluttraceeraan ja sitte jälestän loppuun jos viittin, niin keltä se on pois? Vai mitäkä?!
Terveisin, La Armi
