Mummi tuli tänään! Se toi mulle (siis Mulle) oman kanan. Mä haistoin sen jo muovikassista ja kaivoin sen itte sieltä esile. Mamma sanoo, ett se oli sillain samannäkönen ko paistettu broileri Aku Ankasa. Ja ai että se Winku ihanasti!
Mää ottiin sen kanan ja tepastelin tyyriinä ympäriinsä se kana suusa. Mää itte asiasa koittiin kaikille esitellä, että mullapa on tällanen, teiläpä ei ookkaan! Ja sitt mä yritin piilottaa tän mun aarteen... mattotelineen alle hankeen? - ei hyvä! Sen ison kiven taa? - ei hyvä. Ja sitä paitsi Simppa meni heti sinne tonkiin ko mää totesin paikan kelwottomax. Mää yritin piilottaa sen myös mamman puuliiteriin sahajauhokasan alle. Mammaa nauratti, ko mun kuono oli ihan sahajauhoisa. ... sano, jotta Pölijä Koira! Pah!
Sitt mää loppujen lopuxi päätin syödä sen kanan. Mää tappoin sen, mourusin ja riekuin ja tappoin taas. Ja sitt mää raatelin sen hurjana ihan pikku palasix tohon pihale. Tai no on tosa vielä sellanen kaulaton ja koiveton torso mamman jalloisa pyörimäsä.
Hyvä kana!
Terveisin, La Armi
