Mamma aina riisuu sen kamppeet siihe meijjän sängyn päätyyn. Tänä aamuna mää sitt aattelin, ett mä voisin kerranki sovittaa mamman tizziliivei. Ei sillä ett *mun* rinnat roikkuis niinko mammalla, mutt ko ne oli ne mustat Chantellet... Hitsit vaan sei ollu niin helppoo. Mää olliin just saanu pujotettuu sen olkarenksun mun pään yli, ko mamma heräs. Ja se meinas, ett mun tarttis ottaa omat eikä ainaska luvatta ottaa sen tizziksii lainaan. Pah!
Terveisin, La Armi
