Se oli taas Sellanen yö. Mamma ei saanu. Nukuttuu meinaan. Ei kyl mitään muutakaan.
Sellasina öinä mamma monasti kömpii alakertaan, ja asettuu mun soffalle vokotteleen nuccumattii. Tai ihan lattialle vaan. No tällä kertaa se bångasi, ett koiran patja on vapaana. Mamma sinne siis. Vois ehkä älyää sekin pikkuhiljaa, miks koiran patjalla ollu ketään...
Ekkanaki ne pehmusteet ei ole mun tasoo. Mamma tosin väitti ett sen selälle ei ollu välttämättä hullumpi. Mitä tää kommentti siten kertoo mamman tasosta?! Toisekseen tosa vetää. Vois jotain lisäeristettä harkita jos ei koko alapohjaan niin ainaki tohon mun kohdalle...
No mamma tyyräyty vällyinensä siihen vetosampaan reunaan ja houkutteli Ansan sille viekkuun. Ansa laitto päänsäkki mamman käsivarrelle ja siinnä ne sitte nukku. Ihan likikkäin. Saman peiton alla! Ja ko mamma käänsi kylkee, Ansa ihan änkeyty jotta olis ruoto ruotoo vasten mahtollisimman tiiviisti. Voiko olla mitään näin ällöttävää!? Ihan liian liki! Jos aattelee, mitä kaikkii bacteereita mamman naamassaki taatusti on... Hyhhyh! Mutt kieltämättä tais se mamma siihen nukahtaakki, kuorsinasta päätellen. Toista se on mun seurassa - mun seurassa ei taatusti kukaan nuku!
Kävin mäki siinä toki oleen tuntumassa. Kirputin, ja sitt mä asetin mun pyllyni siihen patjalle (45 asteen kulmassa kohti mamman naamaa) ja muuten paljaalla makoilin. Siis mä pidin sellasen mun arvolle sopivan tyylikkään välimatkan.
Kävi siinä sitt viel tietty Simppaki, ko alettiin heräileen. Niilä nyt meni se homma semmosek peuhaamisexi. Aika ällöö kuvioo ne veti neki.
Terveisin, La Armi
