Rakas Päiwäkirja,

anteeks ko mää oon näin laimillyäny sua. Mullonnollu kiireitä. Mun on täytynny kääntää kylijeltä kylijelle ja siinä välisä ehtii viel sorottaanki. Eio helppoo mun elämä, eio.

Me on nyt jouvuttu nukkuun aitasa. Mamma on mielestään niin hotti tamma, että se muka paistuu täälä sisälä sen omasa pilttuusa. (Mä kyl ottasin vertailukohteex ennemminki jonku hyvinsyöneen ponin...)

Enivei, tässon se hankaluus, ett mamma yrittää koko ajan ylittää sen reviirin sielä isosa sängysä misä me aitasa nukutaan. Peruskaavan mukaanhan Mulle ja Ansalle on 3/4 parisängyn tilavuuesta, ja mammalle loput. Mut mamma tahtoo piehtaroimaan siihem malliin ettei tää riitä. Me on koitettu Ansan kaa morsettaa kaasulla, ett pysy ny pläntilläs. Mutt ei. Ja sitteko mamma alako morsettaa takas, huomaa ettei se yhtään tajuu etikettii. Ei meinaan tarttis meikeläistä pelkillä issoila kirijaimilla päin naamaa morsettaa, sano.

Onneks tänä aamuna Ansa otti vähä revanssii ja mottas mammaa tassulla suoraan silimään. Sen on varmaan kiva lähtä ens viikolla sinne kokkoukseen silimä mustana ja koittaa selittää, jotta perheväkivaltaahan tää vaan... perheväkivaltaa.

Terveisin, La Armi

Tuhma - tuhmempi - Ansis

Moro!

Mullon ollu salasana hukasa täsä muutaman viikkoo. Jospa tästä taasen pikkuhiljaa muistuis rutiinit mieleen...

Meillon tilanne as usual. Viime viikolla mää ottiin mamman parsakaalit hellalta ja söin. Eilen tuli ajettuu naapurin kissa puuhun ja sielä se on vieläki. Mamma meinas ett mein tarttee tänään lähtä muuvalle käymään, jotta saavat houkuteltuu sen puusta alas. Vettäki satelee välillä ja harakat kiusaa kissaraasuu.

Ansa on ollu aikas raivostuttava. Tuhma, mä sanosin. Huoh!

Terveisin, La Armi

Kaasuwaara!

Me ollaan mummulasa. Mamma on parannellu sen koipee ja syöny mansikoi. Simpax ja Ansaki on syöny niitä, ja kuolaa vieresä aina ko mummi putsaa niittä. Mä en voi tajuu, mitä pascaa ne noiki siis naamaansa vetelee! Phthyi!

Sitt me on kans remuttu ja viiletetty. Öbaut viis ja puoli Rihterin asteikolla oli tänäki aamuna. Mut oli me kyl nukuttukki: mamma ja Simppa selät vastakkain pitkin pittuuttaan, mä mamman koukistettujen jalakojen takana kerällä, ja Ansa toisela puolela. Se vaan, jottako mamma kääns kylykeä, nii niitten pyllyrreijjät osu ihan vastakkain. Heti ko mää tajusin tän waaratilanteen, mä siirryin suosiolla sängyltä pois mun omaan poteroon.

Sitä vois luulla, ett on vaarallisempaa jos mamman ja Ansan pää ja pylly osuis yksiin. Mutt eiseo. Koska kysymyksesä on - huom! siis! mamma ja Ansa - on turha oottaa mitään älyn kipinöi. Sen sijaan jos tosa yllä kuvatusa asennosa törähtää yhtä aikaa, niin on meinaan sen verta rankat paineaallot luvasta, jotta roipetta lentää. Kattokaa vaik miten Hirosiimassaki kävi.

Mutt nyt mun täytyy mennä vahtiin, ko mummi laittaa hirvenpaistii. Soon moro!

Terveisin, La Armi

"Näin mua viedään jemmasta jemmaan...!"

Meillon ollu oikiat puruluut.

Sitt niinko Ansaki oli päättänny loput siittä luusta jemmaa kuoppaan. Pahan päivän varale, sillä niittä kyllä varsinki mamman kaa riittää.... Se vaan Ansa sitt totes, että täsä tappauksesa alakuperänen maakätkö eijjo turwalline. Ja päätti siirtää Aarteen parempaan turwaan.

Ja mikäs ois sen parempi paikka, ko mamman säncy. Aittaki on ollu eilisen päivää auki, joten sinne on meilä ollu vapaa pääsy. Mutt jotenki must vaan tuntuu, ett mamma ei oikeen todella arvostannu Ansan liikkuu...


Terveisin, La Armi

Venheitä

Oulun evankeelisluterillaisen seurakunnan nuorisojaos on laittannu nettiin uuven lokon (www.elossa.fi). Jotkut riettaimmat uskovvelijet on ollu näkevinnään siinä lokosa ns. kirkkovenheen kuvan.

Törkiätä! Ja nimenommaan oikiaoppisen kirkkovenheen näkökulumasta! Jos vanahaa kunnon kirkkoveneperinnettä tarkastellaan opjektiivisesti, niin sanosin jotta kirkkovenhe on enemmänki semmone vituran mallinen soikia. Tämä loko täsä on enemmänki sanosinkoniinko pyörähtävä.

Mä olen sitt muutenki keskustellu mamman kaa näistä uskon asjoista, ja oon tullu siihen tulokseen, että jos lokolla haluttiin kirkkovenhen sijasta oikiasti viitata ns. kirkkovenheeseen, tuli valittuu ehkä sopivampi sympooli ko oli tarkostuskaan.

Otetaanpa nyt vaikka lause "syntyi neitsyt Mariasta". Koska kysseesä on theoloogillisesti tärkiä kohta, lieneep syytä purescella sitä pala palalta (sanoo mamma) - tahi niinko Mää sanosin: dekonstruoijja. Ekkanaki, sana "neitsyt" tarkottaa sellasta ruuhta, jota eio viel melalla lykitty. Korkeintaan airoja vähä hankaimiin soviteltu... Tosin Titanikkiki uppos sen neitsytmatkalla, jotenka kyl vähä kantsii kattoo, ketä meloo, misä meloo ja miten meloo!

Tokkanaki, toi syntyminenhä on normiraijjoisa sellane rosessi, ett sillä samalla ns. kirkkovenheelähä siinä ylleesä ollaan liikenteesä.

Sitt vielä, jos me jätethän venhet, ja katothan itte kirkkolaivaa... (sori, on tullu luethua vähä textiä hoon päälhe viime aikona!) Ko sää tyännyt kirkkolaivaan sisäle, sää tiijät, jotta sullon siinä leviä suora rööri, jota pitki pääseepi sinne täyttymykshen, elikkäs alttarille. Ja sitt siinä sivusa on ne penkkirivit vähä niinko airojen ripsakkeet.

Toisaalta tosa lokosaha se kirkkolaivan pohojospuoli oli väritettynä punasella. Se soppiiki hyvin. Ovelta katottuna pohojosen puoli on vasen, ja vasenhan on jo muinasilta reikkalaisilta perräytyen kaiken vasenkätisen touhun tunnus, sano. Vasemmalla ja pohojosesa se assuu se Saatanaki, joka tykkää joko punasesta tahi vihiriästä. Se vasen puolj on aena ollu morsiammen puoli, ja se oikia Suluhasen. Sikälikkihhän tämän on sopivaa, jotta kyllä se punanen ja veri ylleesä loiskuupi siinä vaiheesa ko uutta elämää aletaan rouvittunneen morsijammen toimesta juluki pukkaamaan.

Notta ihan semmonen perinteinen polliittinen punasten ja valakeihen vastakkainnnnasettelu ei täsä liene kysymyksesä. Mie uskon, jotta tämä evankeelisluterillainen retronuoriso on hakenna ikeansa - sori: itiansa - ihan sieltä keskiaijjaalta.

Näihin theoloogis-philosoofillisiin mietelmiin päätämme lähetyxen tällä erää.

Terveisin, La Armi

Kalle

Apua Pirjo Apua Awita! Tuu hakeen meit pois täältä!!!

Mammallon taas uus mies. Ja must tuntuu, ett tää eio mikään terwe juttu!

Ekkanaki, sen jätcän nimi on Kalle. Alan miähet tuntee sen kuulemma nimelä Kylmä-Kalle. Vasrmaan aika kova tyyppi siis...

Mamma alako seurustelleen sen kansa eilen. Ihan pian sen jäläkeen ko me oli mamman ja Rääpäleen kansa käyty lenkilä. Sielähän sitt alko sataan wettä, ja mammaki kaikkine läsceineen pisti puolijuoksux. Voittexte kuvitella?! Mutt ei siinn mitään... pian siinn mamma sitte ottaan märälä polula vähä spagettii (vai mikä spaghaatti se on?!). Ja sitt me mentiinki meleko hittaasti se loppumatka, sato elikkäs ei.

Sen jäläkeen se on sitt ollu yhtä Kallee. Mamma ei ees halua lähtä mein kaa lenkile, ko se mieluummi vaan istuu sisällä ja dominoi sitä. Istuu oikee koipi sen Kallen päälä, ja sitt ne vetää yhesä jotain isoja valakeita nappei, mitä ne käwi tänään taxikyyvillä hakemasa jostain Haukiputtaan TK:sta. Ja nyt on mammal kans jotkut ihimeen mintuvvihiriät kepit joila se lenttasee Kallen luo ja takasi, Kallelle ja nappipurkile...

Niettä Pirjo jos sä et tuu ja sassiin, mun tarttee varmaan sossuun soittaa tahi polllliiisille!

Terveisin, La Armi

Fairy tales

Mä voin paljastaa sulle tän jutun loppuratkasun jo heti kärkeen: Ansa jouduttiin fairyttaan.

Timppahan teki viimme viikonloppuna ns. Ansaesteet meijjän portin alareunoihi. Paha vaa, ett siihe jäi yks puolenmetrin esteetön kohta. No viimme yönähän Ansa sitte kekkas sen ja läks huideleen. Risterin pihalle se tietty pääty moiccaan Manuu (se on jänexen ja koiran risteytys) ja syömään siilin eväät. Kalanpärcceit siis. Ja haisust päätelle se oli niisä pyöriskellykki.

Sej jäläkeen kaikki mihin Ansa koskee haisee *#llulle. Ei kai siinä sitte muuta ko saipottaan ja huhteleen ja sitt viel saipottaan ja huhteleen. Mut yhä se viel haisee.

Terveisin, La Armi

P.S. Joku on kaivannu mamman pensaan juureen ihan uuven kuopan, mutt Ison. Mää en tunnusta.