...narikasta pääsiäistä ja kevätki tulloo!
Täsä viikolla on ollu pientä läjäonkelmaa. Kunnan rattorimies kävi näjes vääntää melekos ison läjän toho meijjän kujan päähän. Siittä vieri sitä valakeeta ainetta meijän aijjanki yli. Sikäli kätevää, ett mun tarttee vaan kävellä rinnettä pitkin ylös aijjan toiselle puolelle - ja eiko naapurin mirrin perrään!
On meilä ollu sohojuaki. Eilettäin mä läksin mun autolla (mamma oli kuskina) hakeen mun Wexuu onnikalta. Eiköhän saanu mamma pakitettuu sillain - ihan siinnä meijjän ajotielä siis - jotta mun Tojota mahhaansa myöte sohojosa. Ja nalakisa ko Simppa sanoko misä... Ei siinä muu sitte auttannu, ko naapurin Eskua raktorilla hättiin (sillä on ne mirrit joitton kiva ajattaa). Nippanappa sai meijät nyjittyy irtti siittä. En mää mittään muuten vihijaile, mutt kantsiskohan mamman vielä tota elopainoo vähä rajottaa...
Tänään sitt täsä iltamasa mamma laittaan herkkuruakaa ittelleen ja Wexulle. Kaikki se kärtsä... kaikki se viattoman karitsan haisu ko mamma paistaa.... ja kaikki se kattamine ja pynttäämine ja mun Wexulle lällyttämine... Etovaa! Kerta kaikkiaan etovaa!!!
Siin kävi sitt sillain, ett ko mamma ja Wexu alko syömään, niin mää voin pahhoin... Ja kaikki se mämmi, jota mää olliin aamulenksulla kaviouralta huolellisesti ahaminnu, tuli ulos. Tai ylös - ja sitte alas. Tai no joka tappauksesa siis yli laijjan mamman matolle (melekeen puhtaalle, mamma huomauttaa). Siihen jääkaapin etteen, melekeen ruokapöyvän viereen tähtäsin.
Terveisin, La Armi
P.S. Mamma marisee, ett se vihiriä väri ei lähe siittä maton valakiasta raijjasta, mihinkä mää hualellisesti ne mämmit osutin.
2. huhtikuuta 2010
7. maaliskuuta 2010
Wexuu
Mamma toi taas mulle uuen miehen sovitukseen. Wexun. Mää ottiin sen heti käyttöön. Mamma meinas, ett mun pitäis muka sillekki jättää, mutt kyll mää kattosin, ett tää on mun saalis. Sitäpaitti se rapsuttaaki mua, ja vain mua eikä mammaa!
Mamma läks to reissuun, niin mää ottiin mun Wexun ja menin sen luo yökylään. Mää oon ajellu sen autilla ja harrikalla, ja sitt me on oltu lenkillä ja pallua on oltu ja olen mä sen sängyssäki ollu. Ihan kaikkee mä en edes viitti kertoo, koska mä tiän ett mun Jartsa on mustis kuitenki! Varsinki jos se tietäs, miten komee Letku mun Wexulla on! Kolome ja puolmetrine! Semmonen kärmes... Mä saan kattoo sitä vaan lasin läpi, ko se vois muuten kuristaa ja niälästä mut. Cool!
Terveisin, La Armi
Mamma läks to reissuun, niin mää ottiin mun Wexun ja menin sen luo yökylään. Mää oon ajellu sen autilla ja harrikalla, ja sitt me on oltu lenkillä ja pallua on oltu ja olen mä sen sängyssäki ollu. Ihan kaikkee mä en edes viitti kertoo, koska mä tiän ett mun Jartsa on mustis kuitenki! Varsinki jos se tietäs, miten komee Letku mun Wexulla on! Kolome ja puolmetrine! Semmonen kärmes... Mä saan kattoo sitä vaan lasin läpi, ko se vois muuten kuristaa ja niälästä mut. Cool!
Terveisin, La Armi
6. helmikuuta 2010
Duunii
Mä oon tänään vetänny lonccaa. Oli meinaan niin rankka päivä töisä eile. Mää olliin mamman mukana. Mää oon ainasci
- syöny hevarin (mamma sanoo ettei se haittaa ko se oli vaa Mikko)
- ajannu hissillä
- auttannu Heidii prooseminaaritöisä
- pussannu Päivii
- junaillu tutkiaseminaarin
Sitä mää oon kuintenki ihimetelly, ettäko Jimisä ja muusa etitään uhvoja paikosta, misä kasvillissuus on rinkulanmuotosena kuollu, ett onks otettu huomioon ettei siinä ois meikäläisen pizzaa siinä alla siis sillain...?
Terveisin, La Armi
- syöny hevarin (mamma sanoo ettei se haittaa ko se oli vaa Mikko)
- ajannu hissillä
- auttannu Heidii prooseminaaritöisä
- pussannu Päivii
- junaillu tutkiaseminaarin
Sitä mää oon kuintenki ihimetelly, ettäko Jimisä ja muusa etitään uhvoja paikosta, misä kasvillissuus on rinkulanmuotosena kuollu, ett onks otettu huomioon ettei siinä ois meikäläisen pizzaa siinä alla siis sillain...?
Terveisin, La Armi
31. tammikuuta 2010
Veren himo
Mä olen tänään tyydyttänny mun rottweilerille tyypillistä verenhimoo nauttimalla mamman tarjoilemii plättyjä. '
Atrian. -50% ko niisä oli päiväys.
Terveisin, La Armi
Atrian. -50% ko niisä oli päiväys.
Terveisin, La Armi
27. tammikuuta 2010
Miniskirt
Mähän siis en ole mikään vinttari. Siis sellanen, jolle pitää pukee toppahaalarii pääle heti ko ilma menee alle +10C. Mä olen sään- ja lätäkönkestävä suomalainen roto, enkä pahemmin palttoita tarvi. (Enkä mä muutenkaan ole sellanen kuikelo niinko NE.)
Mutt tänä aamuna mamma pakotti mut laittaan takin pääle. Ulukona -15C ja melekonen tuuli ja myräkkä. Se vaan ett ton mun takin istuvuus ei ole parasta A-luokkaa. Se on selästä mulle lyhy, eikä se kunnolla peitä mun reisiäkään. Olkatoppaukset siinä sitte on puolestaan ihan kasarimeiningillä. Ulkopuoli on punasta tikkikangasta ja sisällä siinnon lanellivuori. Aika karsee perusmalli siis. Mutt ei kai se ihmekkään, ko mamma osti sen takin kympillä sillonko mää sain Kemijärvellä mun tokan serttin.
Mun sporttiseen tyyliin oikeastaan passais parhaiten sellanen korkeateknisest kankaasta valmistettu slim-fit lasketteluasu. Sellanen, minkä mä kehtaan jättää narikkaan esmes St. Moritzissa, ko mä olen menossa after ski -partyyn. Mutt tässä se taas nähhään, minkä verran mamma on muhun valmis panostaan. Hympf!
Terveisin, La Armi
Mutt tänä aamuna mamma pakotti mut laittaan takin pääle. Ulukona -15C ja melekonen tuuli ja myräkkä. Se vaan ett ton mun takin istuvuus ei ole parasta A-luokkaa. Se on selästä mulle lyhy, eikä se kunnolla peitä mun reisiäkään. Olkatoppaukset siinä sitte on puolestaan ihan kasarimeiningillä. Ulkopuoli on punasta tikkikangasta ja sisällä siinnon lanellivuori. Aika karsee perusmalli siis. Mutt ei kai se ihmekkään, ko mamma osti sen takin kympillä sillonko mää sain Kemijärvellä mun tokan serttin.
Mun sporttiseen tyyliin oikeastaan passais parhaiten sellanen korkeateknisest kankaasta valmistettu slim-fit lasketteluasu. Sellanen, minkä mä kehtaan jättää narikkaan esmes St. Moritzissa, ko mä olen menossa after ski -partyyn. Mutt tässä se taas nähhään, minkä verran mamma on muhun valmis panostaan. Hympf!
Terveisin, La Armi
25. tammikuuta 2010
Liika liki
Se oli taas Sellanen yö. Mamma ei saanu. Nukuttuu meinaan. Ei kyl mitään muutakaan.
Sellasina öinä mamma monasti kömpii alakertaan, ja asettuu mun soffalle vokotteleen nuccumattii. Tai ihan lattialle vaan. No tällä kertaa se bångasi, ett koiran patja on vapaana. Mamma sinne siis. Vois ehkä älyää sekin pikkuhiljaa, miks koiran patjalla ollu ketään...
Ekkanaki ne pehmusteet ei ole mun tasoo. Mamma tosin väitti ett sen selälle ei ollu välttämättä hullumpi. Mitä tää kommentti siten kertoo mamman tasosta?! Toisekseen tosa vetää. Vois jotain lisäeristettä harkita jos ei koko alapohjaan niin ainaki tohon mun kohdalle...
No mamma tyyräyty vällyinensä siihen vetosampaan reunaan ja houkutteli Ansan sille viekkuun. Ansa laitto päänsäkki mamman käsivarrelle ja siinnä ne sitte nukku. Ihan likikkäin. Saman peiton alla! Ja ko mamma käänsi kylkee, Ansa ihan änkeyty jotta olis ruoto ruotoo vasten mahtollisimman tiiviisti. Voiko olla mitään näin ällöttävää!? Ihan liian liki! Jos aattelee, mitä kaikkii bacteereita mamman naamassaki taatusti on... Hyhhyh! Mutt kieltämättä tais se mamma siihen nukahtaakki, kuorsinasta päätellen. Toista se on mun seurassa - mun seurassa ei taatusti kukaan nuku!
Kävin mäki siinä toki oleen tuntumassa. Kirputin, ja sitt mä asetin mun pyllyni siihen patjalle (45 asteen kulmassa kohti mamman naamaa) ja muuten paljaalla makoilin. Siis mä pidin sellasen mun arvolle sopivan tyylikkään välimatkan.
Kävi siinä sitt viel tietty Simppaki, ko alettiin heräileen. Niilä nyt meni se homma semmosek peuhaamisexi. Aika ällöö kuvioo ne veti neki.
Terveisin, La Armi
Sellasina öinä mamma monasti kömpii alakertaan, ja asettuu mun soffalle vokotteleen nuccumattii. Tai ihan lattialle vaan. No tällä kertaa se bångasi, ett koiran patja on vapaana. Mamma sinne siis. Vois ehkä älyää sekin pikkuhiljaa, miks koiran patjalla ollu ketään...
Ekkanaki ne pehmusteet ei ole mun tasoo. Mamma tosin väitti ett sen selälle ei ollu välttämättä hullumpi. Mitä tää kommentti siten kertoo mamman tasosta?! Toisekseen tosa vetää. Vois jotain lisäeristettä harkita jos ei koko alapohjaan niin ainaki tohon mun kohdalle...
No mamma tyyräyty vällyinensä siihen vetosampaan reunaan ja houkutteli Ansan sille viekkuun. Ansa laitto päänsäkki mamman käsivarrelle ja siinnä ne sitte nukku. Ihan likikkäin. Saman peiton alla! Ja ko mamma käänsi kylkee, Ansa ihan änkeyty jotta olis ruoto ruotoo vasten mahtollisimman tiiviisti. Voiko olla mitään näin ällöttävää!? Ihan liian liki! Jos aattelee, mitä kaikkii bacteereita mamman naamassaki taatusti on... Hyhhyh! Mutt kieltämättä tais se mamma siihen nukahtaakki, kuorsinasta päätellen. Toista se on mun seurassa - mun seurassa ei taatusti kukaan nuku!
Kävin mäki siinä toki oleen tuntumassa. Kirputin, ja sitt mä asetin mun pyllyni siihen patjalle (45 asteen kulmassa kohti mamman naamaa) ja muuten paljaalla makoilin. Siis mä pidin sellasen mun arvolle sopivan tyylikkään välimatkan.
Kävi siinä sitt viel tietty Simppaki, ko alettiin heräileen. Niilä nyt meni se homma semmosek peuhaamisexi. Aika ällöö kuvioo ne veti neki.
Terveisin, La Armi
24. tammikuuta 2010
Hävitöntä!
Grrrafff!
Martsalaiset ei taaskaan osaa yhtään käyttäytyy! Mun näköpiirissä suoritetaan taas toimenpiteitä ilman mun lupaani. Arff! Naapurin hevonen lotkauttaa korvaansa. SE EI VETELE!!! Putaankyläntiellä kävelee joku! M-u-n reviirillä! No okei, onhan sinne matkaa ja siinnon Henryn ja Kaijan mökki ja tonttiki meiän ja sen tien välissä, mutta jos mä nään sinne, mullon oikeus sanoo ketkä siinä saa kulkee ja ketkä ei. BOU-BOU-BOU-BOU-BOU!
Mää kävviin tännään mamman kaa hallila reenaamasa. Mamma ei älyä ollenkaan miten agilitii mennään. Se luulee, ett pitäis hyppää niitten tyhmien rimojen yli, mutt mä tiän ett ne on ne siivekkeet joitten päältä loikkastaan elegantisti - niinko mä nyt aina - meneen. Muutenki oli vähä vaikee keskittyy, ko mun suorittaesa Simppa oli kytkettynä oveen kii ja se karju täysillä keuhkoilla niinko sika jolta päätä sahattais tylysälä puukola.
Ja jukoliste! Taas joku liikahti tällä puole Kiiminkijokia. RGRRRAFFF!!!
Terveisin, La Armi
Martsalaiset ei taaskaan osaa yhtään käyttäytyy! Mun näköpiirissä suoritetaan taas toimenpiteitä ilman mun lupaani. Arff! Naapurin hevonen lotkauttaa korvaansa. SE EI VETELE!!! Putaankyläntiellä kävelee joku! M-u-n reviirillä! No okei, onhan sinne matkaa ja siinnon Henryn ja Kaijan mökki ja tonttiki meiän ja sen tien välissä, mutta jos mä nään sinne, mullon oikeus sanoo ketkä siinä saa kulkee ja ketkä ei. BOU-BOU-BOU-BOU-BOU!
Mää kävviin tännään mamman kaa hallila reenaamasa. Mamma ei älyä ollenkaan miten agilitii mennään. Se luulee, ett pitäis hyppää niitten tyhmien rimojen yli, mutt mä tiän ett ne on ne siivekkeet joitten päältä loikkastaan elegantisti - niinko mä nyt aina - meneen. Muutenki oli vähä vaikee keskittyy, ko mun suorittaesa Simppa oli kytkettynä oveen kii ja se karju täysillä keuhkoilla niinko sika jolta päätä sahattais tylysälä puukola.
Ja jukoliste! Taas joku liikahti tällä puole Kiiminkijokia. RGRRRAFFF!!!
Terveisin, La Armi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)